sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ken leikkiin ryhtyyn, se leikin kestäköön

Eilen illan hämärtyessä olimme aavemaisella kentällä keskenämme. Tein kolme settiä molempien kanssa. Edelleen vähän tsekkaamista, missä oikein mennään. Tässä muutamia huomioita:

  • Titon keinu levisi täysin. Jäin oikeasti miettimään, oliko se keinu niin erilainen kuin, millä mentiin viimeksi. Kuulin juuri, että samaiselta keinulta on useampi estevarma koira hypännyt pois. Että jee, nyt ei osata sitä keinuakaan enää. No hätä. Korjaussarjaa kehiin ja koitetaan saada toistoja lisää vaikka muutamankin kerran viikossa. (As if...)
  • Otin Titon kanssa keppejä. Ensin kuudella kepillä, jotta sain nopeasti palkattua. Perään kymmenellä ja kapealla kujalla. Se teki hyvin. Haki mistä vain eikä välittänyt yhtään menemisistäni. Good Job!
  • Totti pamautteli keinua, mutta oli myös valmis tykittämään A:ta ja keinua. Se haluaisi vain juosta ja kiivetä. Täysiä, koko ajan, ilman ohjaajaa. Totti on aloittanut kontaktitreenit kotona, mutta ei osaa vielä soveltaa oikeisiin esteisiin.
  • Totti harjoitteli uutta asiaa palkkaamisen suhteen. Se joutui raukka jättämään lelun selkänsä taakse ja lähtemään siitä eteen hypyille ja putkelle. Mutta sai mutkaputken jälkeen tykittää hakemaan palkkansa. Ensin Totti oli aivan silmät vinossa miettiessään, lähtisikö lelulle vaiko esteille. Kumpiakin rakastaa - vaikeita valintoja! 
  • Totti harjoitteli irtoamista ja itsenäistä tekemistä. Koska se tarvitsee sitä paljon. Muutaman ohjauksen tein väliin ja siitä sai taas irrota pois. Aika jees, aika jees.

Tänään aamulla heräsin ennen viittä viemään koiria ulos ja sen jälkeen lähdin Kirkkonummelle hommiin kisoihin. Sieltä iltapäivällä kotiin parin tunnin päiväunille ja illaksi vielä Titon kanssa treenaamaan hallille. Että otetaan nyt sitten kiinni kaikki se, mitä viime vuosina ei olla tehty!

Tito teki rataa, joka oli muuten luukutusta ja takaa leikkaamista, mutta kouluttaja oli aika alkuun keksinyt persjättöhommelin. Ei ihan nollalla aloitettu, mutta kolmannella yrityksellä sain kipitettyä itseni paikkaan ajoissa ja homma alkoi toimia, kun luotin Titoon enkä jäänyt katselemaan sen tekemistä.

Meidän vuoron jälkeen kävin Titon kanssa ulkona ja siellä tein vielä omatoimisetit. Tuli kirkkaasti onnistuneita vetoja ja iiihan jokunen leviäminen, mutta niille yritykselleni tuntui Titokin nauravan. Hauskaa oli!

Viikonloppu on ollut varsin aksakas, mutta huomenna taas koulun penkille ja omien ei-koira-treenien pariin.

A photo posted by Tito & Totti (@totti_tito_) on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti