keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Isompaa raakaluuta purtavaksi


Yhteistyössä Taikamuona
Blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että Tito ja Totti syövät lihaa, nappulaa ja luita. Yleensä lihaa menee eniten, nappulaa sen verran, mitä päivän aikana tulee lenkeillä tai muussa aktivoinnissa käytettyä ja luita silloin tällöin mielekkäänä puuhana. Lisäksi annan nahkaluita, joita on turvallisempi jättää lattioille pyörimään, kun poistun kotoa.

Luita olen antanut monelta eri eläimeltä ja suosikkeja ovat olleet Possun Rintarustopalat niiden lihaisuuden vuoksi sekä Possun Kylkiluutikut niiden hyvän sulavuuden ja koon takia. Spesiaalimmat, mutta erittäin hyvin meillä toimivat, ovat olleet myös Lampaan Luut sekä Ankan Selkäranka. Molemmat korkean lihapitoisuuden vuoksi. Lammas ja Ankka ovat olleet myös "eettisiä" valintoja, koska kyseiset eläimet eivät Suomessa kasva samoissa oloissa kuin poffut, naudat ja broilerit.

Raakaluut jaottelen itse karkeasti ajanvieteluiksi, ruokaluiksi ja snackseiksi seuraavasti:
* Ajanvieteluut = Isot ja kovat luut - esim. ydinluut, hevosen ja hirven nivelet
* Ruokaluut = Lihaisat luut - esim. rintarustot, kylkirustot, rintaluut
* Snacks = Pienet ja hyvin sulavat luut - esim. kylkiluut, br. kaulat/siivet

Näissä vaikuttaa tietysti koirien koko paljon. Näin jaottelen Titolle ja Totille, mutta pikkuisille koirille br. kaula voi hyvinkin olla ruokaisa luu (toki se on rustoa).


Tito ja Totti ovat kutakuinkin saman kokoisia eli tällä hetkellä noin 23 kg. Tito taitaa olla vähän hoikemmassa kunnossa. Muutama kuukausi sitten Totti oli aika mörssäri, mutta nyt on pari kiloa rapisteltu pois. En ole tuosta tämän hetken painosta lainkaan varma, koska en punnitse poikia kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Eikä sillä muutenkaan ole merkitystä, kunhan ovat käsin tunnusteltaessa hyvässä kunnossa!

Pojat sulattavat luut aavistuksen eri tavoin. Totti tuntuu kestävän luuta paremmin ja se saa aina isommat luut. Isoja luita antaessani, sekoitan muun ruoan joukkoon yleensä kuituna kasvista tai vaikkapa pellavarouhetta. Usein riittää, että mukana on nappulaa. Niissä on kuitenkin reippaasti kuitua ja ruoansulatus toimii. Sekä Tito että Totti voivat syödä nappulaa, luita ja lihoja sekaisin. Ovat siihen tottuneet eikä mene vatsat sekaisin. Paitsi, jos annan jonkin aivan liian rasvaisen luun. Silloin menee plörinäksi, vaikka antaisin ainoastaan sen luun ilman muita lisukkeita.


Antaessani pojille luita tapahtuu tarjoilu usein kylpyhuoneessa tai parvekkeella. Koska lankamatto ei ole ihan paras vaihtoehto raakojen luiden kanssa. Eteisessä syövät luita myös, koska siellä on järkevämpää mattoa.

Joskus olen ottanut luita ulos mukaan, koska mielestäni on hyvä, että pojat rauhoittuvat ulkonakin niitä syömään.

                                             
Viimeksi ajanvietteenä meni Taikamuonalta tulleita Possun Selkärankoja. Kunnon isot kimpaleet ja niin vain kävi, että Tito varasti yhden pussin kesken kuvaamisen! Niin kuin näin: 


Possun selkärangat ovat kovia ja haastavia. Niiden muoto on monimutkainen ja ne vaativat koirilta mietiskelyä. Pojilla menee piiiiitkään, että rangat ovat syötyjä. Näitäkin saivat syödä ensin ulkona puolisen tuntia ja loput seuraavana päivänä.

Lämpöisessä ilta-auringossa jäiset rangat olivat mieleinen illallinen. Annan luut yleensä jäisinä, koska ne kestävät silloin pidempään. Tässä vielä tunnelmia illallispöydästä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti