tiistai 12. toukokuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

No hyvää!

Elämä alkaa pitkästä aikaa näyttää valoisalta eikä se johdu vain päivien pitenemisestä. Uudet kuviot työrintamalla, avoparielämää ja kaheleita koiria.

Tito ja Totti ovat puuhanneet vähän uutta, vähän vanhaa. Totti on opetellut tasapainoilua, koska se on ehdottomasti tuon otuksen huonoimpia ominaisuuksia. Tai siis ei sillä edes ole sellaista ominaisuutta! Se on syntynyt ilman tasapainoaistia. Nyt jonkin verran tätä vaativaa lajia on harjoiteltu ja pientä kehittymistä on havaittavissa.


Meidän lähellä on kaatunut puu, jonka runko on jäänyt vaakatasoon vyötäröni korkeudelle. Tito hyppää siihen kevyesti ja osaa jäädä rungon päälle seisomaan. Se myös liikkuu siinä pyydettäessä sivuttain. Totti... Totti hyppää rinta edellä kohti runkoa ja pamahtaa siitä selälleen alas. Kerta toisensa jälkeen. Tai ne harvat kerrat, kun tajuaa hypätä korkeammalle, meneekin yli. Joten otettiin näitä yli meneviä, joista sai enemmän kehuja. Ja muutaman kerran jälkeen nappasin siitä kiinni ja pysäytin norsun rungon päälle. Totti nojasi tasan minuun eikä tuntunut olevan tietoinen alla olevasta tuesta. Palkkailin sitten sitä mukaa, kun vähensin omaa tukeani ja Totti edes yritti hakeutua enemmän rungon päälle. Työtä on tehty ja nyt lurjus on onnistunut ehkä 2/10 yrityksestä pysymään jopa ihan itse rungon päällä. Wohou!

Isojen roska-astioiden päälle Totilla on aina ollut hurja hinku, mutta vasta viime kerralla se pääsi sinne useamman kerran ilman apua. Osasi hypätä siis enemmän astian päälle kuin sitä päin. Totti menee yleensä kuitenkin asioita päin. Massan hitaus jne.


Tito on opetellut jo keskiajalla opittuja taitoja eli häpeämistä (etutassu kuonon päälle) ja eri asennoista kuolemista. Paras on ehkä seisaaltaan kuoleminen, koska Tito vaan rojahtaa siitä kyljelleen. Joskus nämä menee kierimiseksi, mutta minkäs teet, kun opettaja on niin onneton ärsykekontrollin käyttäjä.

Totti on jatkanut seuraamisen opettelua. Veikkaisin, että se on Totin yksi ehdoton suosikki. Se mieluummin seuraisi kuin söisi. Tajuatteko!? Ohjaajalla on vielä paljon vaikeuksia, koska Totti seuraa niin kummallisesti. En osaa oikein liikkua kuin eteen ja pysähtyä, koska en tunne Tottia ollenkaan ja käännökset ovat siksi niin outoja.

Titon seuraamista ei ole harjoiteltu yhtä usein ja se ei ole nyt viime aikoina kehittynyt mitenkään erityisen paljon. Hyvää se on edelleen, mutta meidän täytyy sitä jatkaa. Sen sijaan Tito on muistellut selän päällä seisomista, joka on taas hyvällä mallilla.

Totti on tapellut noutokapulan kanssa ja voittanut omasta mielestään. Hammastikkuja, anyone?

"Älä anna mun häiritä. Oon vaan tulossa sun syliin..."
Kumpainenkin on reenaillut pujottelua ja morjestaaa! Tito on super. Se hakee kepit mistä vain ja tekee ne hyvin. Totti hinkuu ja huutaa, kun kannan keppejä esiin eli sen mielestä kepit on super. Totti ei kuitenkaan ajattele juuri lainkaan ja rynnii vain jostain välistä ja ihmettelee, miksei palkkaa aina tule. Mutta se tykkää kepeistä niin paljon, ettei sitä kiinnosta, vaikka palkkaa ei kuuluisi miljoonankaan toiston jälkeen. Joten reenit on toisinaan vain lopetettu, koska se vouhottaa menemään ilman minkäänlaista järkeä.

Tässäpä pientä raporttia meidän meiningeistä! Palaan seuraavaksi parin tuotekokeilutekstin kanssa blogin pariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti