sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Terassikausi avattu ja banneri

Pojat ovat tänään avanneet terassikauden. Viettivät siis suurimman osan päivästä parvekkeella ja kyllä näki, että tykkäsivät. Kepo taitteli vanhan petauspatjan koirille alustaksi, ja laitoin vielä takit päälle, jottei varmasti tulisi vilu. Takana oli kuitenkin niin täysiä juoksemista sisältänyt lenkki, että olisivat jäähtyneet turhan nopsasti muuten.


Siellä ne pojat alkuun tarkastelivat maailman menoa eli ihmisiä, koiria, autoja ja pyöriä. Tekee hyvää tuo "vain katselu". Ettei aina tapahdu ja ole hälinää. Totti yleensä istuu ja nojaa leukaansa sellaiseen reunaan. Tito makoilee ja työntää kuononsa sopivasta välistä mahdollisimman pitkälle ulos. Vielä ei voinut pitää parvekkeen ovea auki, mutta onneksi pojat tykkäävät olla ja nukkua siellä. Nytkin menivät pienelle kerälle ja olivat pitkän tovin unessa. Tykkään, kun nukkuvat ulkona.

Väsyttää myös poikia ihan kunnolla, kun ovat olleet parvekkeella. Kumpikaan ei kyttäile (ainakaan toistaiseksi) parvekkeelta liian intensiivisesti mitään eli saavat siellä olla, jos näin hyvin viihtyvät.

Jonna teki blogille uuden superin bannerin. Mitä tykkäätte? Blogi muutti samalla muutenkin ulkonäköään ja sininen väistyi. Onko harmaa ok?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Beach Challenge

Totti kävi tänään eläinlääkärissä rokotuksilla. Puntarin kautta luukulle ja sydänhän putosi sinne puntarin seutuville.

Jumapliude, Totti... MITÄ SÄ OLET OIKEIN SYÖNYT?!!?!

Huuuuups...

Frontsidecollieni painaa vaatimattomat 24,9 kg. Minä siinä sitten nauroin nuhaani pärskien, että miten voi muksu olla noin painava. Että hihnako se siinä painaa. Ja eipä ole vaakaa näköjään taarattu pitkään aikaan. Eikä tuo ollut edes aamupaino, että oikeasti painaa vähemmän. Ja täytynee harjata enemmän, kun turkki on niin painava.


Ai niin, odotushuoneessa oli 4 muuta koiraa ja kaikki räksyivät ja sinkoilivat Tottia päin. Hotti oli sitä mieltä, että c'mon, vähänkö noloa. Se katsoi muita niin laiskasti, että johan tuli hyvä olo itselle.

Sitten hoitohuoneeseen, jossa hoitaja tuli kyykkyyn lattialle. Ja noh, Totti kiipesi sen syliin. Mmmmitä? Hoitaja joutui työntämään Tottia pois nähdäkseen korvat, silmät ja hampaat. Näin, miten oikein työnsi, ja Totti yritti vain päästä enemmän syliin. Koska Totti.

Kaikki oli kunnossa. Kunnes alettiin puhua Totin painosta. Ensin hoitaja sanoi, että oikein sopivan tuntuinen. Minä siihen huutonaurulla, että ei kannata yrittää. Pläski elefantti se on! Hoitaja sanoi, että voisi se olla ehkä kilon kevyempi. Ihanko totta...?

Rokotusten jälkeen Totti teki keppitreenit ja törmättiin ongelmaan nimeltä sisäänmenot. Oli niiiin vaikea löytää oikea väli. Noh, Totilla on niin vähän keppitreenejä takana, että ei hätää. Otettiin askelia taakse ja muutama erittäin hyvä onnistuminen saatiin. Sitten otettiin ohjauksia ja Totti oli tautisen hieno. Ja minä tein kuolemaa. Ei voi juosta vielä. Ei edes muutamaa askelta, kun meinaa henki loppua. 1,5 viikkoa kipeänä - ihan ok. Oisko jo tässä, hei?

Mä oon just sopivan kokoinen!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pieni pala talvea ja pulahduksia

Kevähköinen sää toi mukanaan jo viikon kestäneen flunssan. Minun puolestani voisi jo loppua tämä räkiminen ja pärskiminen. Mur.

Tänään oli kuitenkin saatava raitista ilmaa, joten mentiin Kepon ja koirien kanssa mettään. Ihan vain aurinkoon kallioille istumaan ja katsomaan poikien touhuja. Oma syke nousi pienistäkin ponnisteluista miljoonaan, joten istuskelu oli oikein hyvä.

Löydettiin molemmille pojille oma talvi (lue: lunta) ja kyllä ne tykkäsivätkin! Pääsivät myös räpiköimään lammikkoon ja on se Totti vaan hullu. Tito katsoi pitkään, kun Totti tipahteli jäästä läpi, mulahteli korvia myöten ja taiteili henkensä pitimiksi. Uudestaa ja uudestaan. Ja sen jälkeen Tito tiesi jo aika hyvin, missä kestää ja missä. Mutta yhdessä paikassa molemmille tuli joka kerta arviointivirhe. As shown here:

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Omat sivut

Pojat saivat tuohon ylös omat sivunsa. Alkajaisiksi ihan perustiedot ja lyhyet runoelmavärssyväkerrykset.


Tito ja Totti

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kevättä ilmassa

Vaikka ulkona on kovin keväistä, olen koko ajan varuillani, että kyllä ne pakkaset ja lumet vielä tulevat yllättämään. Eli en voi vielä viedä talvivaatteita kellariin ja laittaa kelkkaa vanhempien vintille.

Olen ollut kohta viikon kummallisessa taudissa ja pärskin kuin hevonen pitkin päivää. Ulkona on aurinkoista, mutta en voi lähteä juoksemaan koirien kanssa. Ärsyttävää. Ollaan toki piipahdettu ulkona ja otin pari fotoa pojista.
Totti arvostaa silmin nähden
Yritystä on!
Reppariin?

Parhautta


Moi.
Kiitti, Totti...

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Acana Chicken and Burbank Potato

Tuote saatu

Sekä Tito että Totti syövät raakaruokaa ja nappulaa. Raakaruokaosuus sisältää monipuolisesti lihoja ja jonkun verran luita. Nappuloita pojat ovat saaneet ihan pennusta asti, koska nappulat toimivat niin hyvin nameina. Nappuloilla olen myös täydentänyt raakaruoan vitamiinipuutteita ja samalla niistä on saatu kuitua pitämään annetut luut liikkeellä suolistossa. Kuivaruoka on ollut kätevä myös vanhempieni luokse saareen mentäessä, koska pakasteita ei aina jaksa ottaa mukaan.

Sain Titolle ja Totille testiin Kanadassa valmistetun kanapohjaisen ruoan - Acana Chicken and Burbank Potato. Tätä meillä ei ole aikaisemmin ollutkaan, joten mielenkiinnolla otin pussin vastaan. Ruoan koostumus on seuraava:
Kuivattu kana, luuton kana, kokonainen peruna, kaurasuurimo, herne, kokonainen kananmuna, ruodoton kampela, sinimailanen, kananrasva, kaurahiutale, kananmaksa, kananmaksaöljy, silliöljy, hernekuitu, kokonainen omena, kokonainen päärynä, bataatti, kurpitsa, talvikurpitsa, palsternakka, porkkana, pinaatti, karpalo, mustikka, merilevä, sikurinjuuri, katajamarja, väinönputken juuri, kehäkukan kukka, fenkoli, piparmintun lehti, laventeli, rosmariini sekä laadukkaat vitamiinit ja kivennäis- ja hivenaineet.

Ruoka saa heti plussaa mm. luuttomasta kanasta, kokonaisista kananmunista ja ruodottomasta kampelasta. Perunaa ja kauraa on meidän tarkoituksiin sopivasti. Jos en anna nappuloita, kuppiin menee kuitenkin kasvissosetta. Kuitua nuo tarvitsevat, vaikka en syötäkään luita päivittäin tai suuria määriä. Olen huomannut, että ne nyhtävät ruohoa ulkona suuhunsa enemmän, jos en anna nappuloita tai kasvissosetta lihan kanssa. Eli tässä tapauksessa nappulan peruna ja kaura ovat tervetulleita.


Nappulakoko oli meille täydellinen. Täytyy sanoa, että olen kokeillut moooonia nappuloita, joiden pohjalta onkin helppo sanoa, minkälainen on hyvä nappula. Koska käytän nappuloita suureksi osaksi palkitsemiseen, ne eivät voi olla liian isoja tai pieniä. Yhdessä vaiheessa käytin jonkun aikaa pienille koirille tehtyjä ruokia, mutta niitä tuli annettua aina aivan liikaa kerralla, koska helmen kokoisia napsuja oli vaikea antaa pienissä määrin. Isoja napsuja koirat jäävät syömään tai sitten ne tukehtuvat niihin, kun samalla liikutaan ja touhutaan. Sopiva nappula on siis kooltaan tämä:


Nappuloissa oli aika mieto haju. Pussin avattuani koko asunto ei haissut koiranruoalta eikä käsiin tarttunut hajua juurikaan. Mietin jo, että maistuvatkohan nämä nyt sitten ollenkaan. Että ovatko jopa liian siistejä! Pintakaan ei ollut rasvainen ja tahmainen. Näitä laitoinkin hyvillä mielin taskuun ilman namipussiviritelmiä. Sellaisiakin on nimittäin ollut, että rasva ja tahma ovat pitkin taskua ja käsiä.
Helppo avata ja sulkea
Siistejä nappuloita!
Minulle merkitsee myös se, mistä raaka-aineet tulevat ja mikä osuus niistä käytetään itse ruokaan. Jos sanotaan, että ruoassa on kalaa, toivon siinä olevan muutakin kuin pää ja evät... Acanalla raaka-aineiden käyttäminen kokonaan onkin ihan oma juttunsa, josta valmistaja on syystäkin ylpeä.


Pussiin päätyneistä raaka-aineista iso osa on tullut vielä paikallisilta tiloilta, mikä on myös mahdollistanut niiden käytön tuoreena. Sanoisin, että ruoka on ns. muodollisesta pätevä. Ei muuta kuin ruoka testiin!

Ensimmäisenä nappula päätyi aktivointitarkoituksiin. Pari erilaista palloa ja niiden jälkeen ripottelin napsut pitkin mattoa. Titolla pallo lensi heti pitkin seiniä ja nappuloita oli joka puolella. Totti puolestaan aloitti laiskasti makoilemalla, mutta joutui sitten nousemaan ylös, kun pallo karkasi. Sen jälkeen sekin alkoi murjoa palloa pitkin lattiaa saaden napsut ulos parempiin suihin.


Toimii!




Toki täytyi kokeilla, miten ruoka maistuu ihan sellaisenaan kupista. Tämä olikin kenties ensimmäinen kerta, kun meillä on laitettu kuppiin ainoastaan nappulaa. Nappulan laittaminen aktivointileluihin tai käyttö koulutuksessa tulee niin itsestään. Näköjään maistui hyvin näinkin!



Tito sai nappulan lihan kanssa ja kyseisellä aterialla oli siis luutonta kalkkunaa ja nappulaa. Yhdistelmä näyttäisi olevan Titolle mieluinen.




Sitten meidän nappuloista nameiksi -vinkki!
Lenkeillä nappulat menevät ihan kuivina, samoin aktivointileluista ja lattialta/matolta syödessä. Naksutellessa tykkään kuitenkin käyttää joskus pehmeämpiä nameja, jotta niitä voi antaa nopealla tahdilla lisää eikä koira jää niitä kuitenkaan pureskelemaan.

Joten teen nappuloista puolikosteita nameja seuraavasti. Levitän isolle reunalliselle alustalle nappuloita niin, että ne eivät mene päällekäin. Lisään vettä, mutta vain sen verran, että nappulat eivät lähde kellumaan. Muuten tulee mössöä... Odotan yön yli ja tadaa aamulla voin kerätä namit käyttöön. Namit pysyvät hyvin kasassa, jos vesimäärä on oikea, mutta ovat sopivan pehmeitä ainakin meidän käyttöön.

Tein naksutteluvideon Totin noutokapuloinneista, mutta video meni jotenkin nurin enkä osannut kääntää sitä enää oikein päin. Tässä kuitenkin kuvasarja, miten namit "tehdään".





Yhteenveto: Tykättiin! Olin aivan hämmästynyt, miten Titokin imuroi nappulat matolta ja siinä vaiheessa nappula on ns. myyty meille. Tätä ruokaa tullaan käyttämään ehdottomasti jatkossakin.

Hyväksytty