Blogin päivittely on ollut vähäistä, mutta on nuo koirat vielä elossa. Totti, tuo tapaturma-altis lapsus, on tosin taas toheloinut. Etutassun yksi kynsi on oikeastaan puolikas. Siitä puuttuu toinen puoli ja ydin on veikeästi esillä. Onneksi noilla on suht lyhkäset kynnet, joten kävellessä ei pitäisi tulla niin paljon osumaa siihen repaleiseen kynteen. Pidetään puhtaana ja seuraillaan. Lerpattavan kynnen leikkasin osaksi pois ja yritän saada loputkin tässä joku päivä. Ensin täytyy vain tainnuttaa tuo jollain... Ydin on (jostain kumman syystä) todella kosketusarka. Ei se Hotin menoa haittaa, mutta jos tassun ottaa käteen ja siihen tässä-kuuluisi-olla-kynsi-kohtaan koskee, niin muksu itkee, että sattuu.
Tokihan ymmärrän penskaa varsin hyvin. Olen itse "muutaman" kerran kolhinut itseäni eri harrastuksissa ja ihan arkielämässä. Joten en ihmettele, jos tuon luustokuvissa on murtumaa, nirhaumaa, kulumaa, rikkoa, piikkiä ja muuta. Varpaat pystyyn vaan!
Eilen mentiin hallille Jonnan, Marin ja koiruuksien kanssa. Totti ei taaskaan kuolannut ja tuli autoon ihan suosiolla. Se hangoittelee vastaan muutama metri ennen autoa, mutta sen maagisen rajan jälkeen kiipeää autoon ennen kuin ehtii mitään sanoa. Tosin se tulee autoon asenteella, että voisikohan Jonna vaikka pelastaa sen. Tärkeää on kuitenkin, ettei tuo eilen kuolannut ja vaikka söi treenien aikana paljon ruokaa, ei oksentanut kotimatkalla.
Mitäpä sitten treenattiin. Kun treenivuoro on vain harvakseltaan, voisi kuvitella, että saisi jotain suunniteltua valmiiksi. Niin, voisi kuvitella. Eli takki tyhjä ja katsottiin kirjasta sellainen pieni ratanen, jota ainakin Tito, Kauko ja Bea voisivat tehdä. Ei siis mitään överiä. Simppeli, ei mitää ihmeellistä. Pari putkea, joihin koiran voi välillä hävittää ja hyppyjä niin, että vähän täytyy kääntyäkin. Ei kuitenkaan pyörityksiä tai hullua kaahottelua laidasta laitaan.
Tito ja Totti yrittivät vähän opetella oman vuoron odottelua, mutta on se vaan raivostuttavaa, miten Tito osaa näyttää niin rennolta ja ihan pikkiriikkisen ynistä, että ois kiva mennä itsekin. Pidetiin kiinni kuitenkin siitä, että mitään isoa ei sanota, treenaamaan pääsee vain, jos odottaa kiltisti ja minä tulen koirien luokse takaisin kentältä, jos siellä parkissa on jotenkin seesteisen näköistä. Hotti sai alussa vähän parfyymia ja odotti sen jälkeen niin maar kiltisti hiljaa ja sinkoilematta.
Tito teki sitä rataa ja rimoja vaihdeltiin 45-65 välillä useaan otteeseen kokeilumielessä.
Videolle tulivatkin sitten ne korkeimmat hypyt, mutta ei, me emme treenaa rimat tapissa koskaan. Nehän ovat aivan järjettömän korkeita! Puheltiin treeneissä siitä, miten pienet maxit voivat noista selvitä. Jäisi meiltä tämä laji väliin, jos koira olisi just-ja-just-maxi. Titolla tuli pari rimaa alas, kun huidoin miten sattuu. Ihan lievää rutiinin puutetta ja huonoa hyppytekniikkaa, kun tänä vuonna alla nyt kolmet treenit ja edellisistä aikaa muutama kuukausi. Jos tänä vuonna eksyisi vaikka useammin sinne kentälle? Kamalaa soheltamista, Tito matelee sunnuntaihölkkää, jätän sen starteissa naurettaviin tasapainoa koetteleviin asentoihin ja rytmitän miten sattuu. Omaan silmään meni nätisti ja taloudellisesti esteet 6-8. Että kolme estettä meni kivasti...
Sitten se Jeti kentälle. Sitä ei ihan kauheasti tarvitse sytytellä, kun seinästä päästessään lähtee esteille. Se meni sinne isojen koirien hypyille ja kierteli suvereenisti itsekseen siivekkeitä. Rimatkin oli, mutta ei Totti niitä nähnyt, kun kovaa vauhtia meni ali, ali ja vielä kerran ali. Olihan se jo neljättä kertaa elämässään esteillä, että kyllä tommoset 65 rimat pitäisi sujua. Perhana, mikä vätys. Siinä sitten kisaa juostiin Totin kanssa niille hypyille ja koetin saada rimat pois ennen kuin Totti ehti juosta alta. Siitähän se sirkus sitten alkoi...
Totti teki muutaman kerran hyppyjä rimat maassa, mutta otin ne lopulta kokonaan pois, jottein astu vahingossa päälle ja liukastu. Koska Totti voisin ihan hyvin liukastua. Se on Totti. Olisin voinut laittaa bumpperit, mutta kun koira roikkui lelussa, ei jaksanut askarrella. Rävellettiin siinä sitten jotain suunnittelematonta ja helppoa. Muistiin itselle:
* Onko pakko kumartua koko ajan sen pennun päälle leikkiessä?
* Giganttimaisesta koostaan huolimatta Totti ei tajua tuommosta huitomisen salakieltä, jota Tito on opetellut lukemaan kohta neljän vuoden ajan. Anna Totille ensin huitomisen perusoppi ja kokeile sitten uudestaan. Tampio.
* Otas vähän rauhallisemmin ja mietin hyvä ihminen, mitä oot tekemässä.
* Nuori tarvitsee sitä rytmitystä ihan niin kuin isommatkin.
* Kun olit ajatellut tehdä ensin muutaman kerran suoraa putkea, niin TEE. Älä mene sinne mutkaputkelle askartelemaan vain siitä syystä, että juniori ehti jo sinne sujahtaa. Yritä siis pysyä edes alkeellisimmassa suunnitellussa asiassa.
* Tee lisää leluja, nuo on seuraavissa treeneissä poikki.
* Ota kottikärryt treeneihin mukaan, jotta saat sen Totin kentältä pois. (Lysähtää meinaa lopettamisen jälkeen niille sijoilleen...)
Otti tekee
Parasta treeneissä oli ... Totin ja Kaukon loppujumppa. Eli mestareiden painit pitkästä aikaa. Kunnon painit kahdestaan lämpimässä hallissa. Näiden kahden leikkiminen on ollut alusta asti ihan oma juttunsa. Eivät leiki usein, mutta kun leikkivät, molemmat tietävät, miten se tehdään. Muksut leikkivät pitkän tovin ja Jonna sai akuttomalla puhelimellaan minipätkän kuvattua. Kaukolle se tuotti tietysti vähän hankaluuksia, koska Kauko alkaa posettaa heti, kun linssi kohdistetaan siihen.
Painit
