torstai 27. helmikuuta 2014

maanantai 17. helmikuuta 2014

Alkeellista treeniä

Käytiinpä lauantaina taas kukkumassa hallilla. Parastahan nuo ilta(yö)vuorot ovat. Ei tarvitse miettiä, että kohta tulevat seuraavat ja nyt nopeasti esteitä paikoilleen jne. Ihan rauhassa voi miettiä, suunnitella, hyödyntää treenikavereita apuna ja käydä välillä vähän lenkilläkin.

Tito ja Totti vuorottelivat treeneissä ja Totti oli ensin. Se oli vasta toista kertaa hallilla ja näki siivekkeitäkin toista kertaa. Sama meno kuitenkin jatkui kuin edellisellä kerralla - se tietää jo. Se on aivan ultimaattisen taitava. Se tekee jo nyt niin hienosti, että Titoa voi alkaa kohta ärsyttää. Se kiertää siivekkeitä, minkä kerkiää, vaikka seisoisin paikoillani. Välillä vilkaisee, että joko palkkaa tulisi. Jos ei kuulu, se jatkaa siivekkeiden kiertämistä. Kotona tehtiin joskus muutaman kerran yhdellä siivekkeellä sen kiertämistä, joten sanoisin, että ihan kiitettävästi soveltaa. Ulkona ollaan toki kierretty puita ja tolppia. Mutta siitäkin huolimatta tuo tekee aivan mielettömän hienosti kaikkeen nähden. Putkesta tykkää, mutta pari kertaa teki suulla äkkijarrutuksen, jos silmäkulmastaan näki, että lähdin jo seuraavalle esteelle. Myönnän kyllä ahnehtineeni aika paljon, joten pysytään nyt hyvän tähden niissä pentujen jutuissa!

Titoa pyörittelin muutamilla aidoilla ja putkella. Olen ennenkin sanonut, mutta se tuntuu niin hyvältä kädessä! Se lukee niin pienestä ja liikkuu hyvin. Tehtiin saksalaisia, poispäinkääntöjä, vastakäännöksiä, sokkareita ja muuta. Kun en ole näistäkään termeistä varma, ei kannaa jatkaa listaa. Joissain ponnisti aivan urpona liian kaukaa, mutta korjasi nopsaan uudella toistolla. Pitäisi (jälleen kerran) tsempata niiden kontaktien kanssa, jotta päästäisiin tekemään oikeita ratoja. Eihän kohta 4-vuotias voi tehdä vain aitoja ja putkia. C'mon, Nova!

Totti teki kiertojuttujen lisäksi putkien ja siivekkeiden yhdistelmiä. Se tekee ja niin tosissaan. Aaaaah! Pari kertaa pitää aina keksiä jotain ihan omaa eli putkeen lähetettäessä voi aivan hyvin juosta hurjaa vauhtia - koko putken ympäri. Ja voittajafiilis sillä on koko ajan. Leikkiminen tehtiin suurilta osin kahdella vetolelulla. Syy tähän voisi olla oman tekstin arvoinen. Ei nimittäin ole mikään noutaja tuo horrorcollie... Nyt ollaan kuitenkin niin reippaasti voiton puolella, että on aikas suloista, miten raivokkaasti se toisinaan yrittää lelua tarjota.

Autossa meni matkat hyvin. Pojat saivat vähän suihketta suuhunsa ennen menomatkaa eikä Totti sen kummemmin kuolannut. Autoonkin tulee jo sujuvasti. Tätä on työstetty vanhempien autolla niin paljon, että alkaa näyttää jo paljon paremmalta kuin alussa. Takaisin tullessa maistui uni. Titokin vaipui kerälle takapenkille. Kyllä tämä tästä!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Rrrakas Kaako...

Vuorokausi vierähti ystävänpäivän puolelle. Vaikka ystäviä tulisi muistaa ja ajatella muulloinkin kuin tänään, haluaa Totti nostaa esiin kuitenkin parhaan ystävänsä, Kaukon.

Rrrakas Kaako,
oot mun parras kaverri ollu aina. Muistan ku ekan kerrran leikittiin ja sä heti tajusit mun olevan aika paljon pienempi. Osasit mua varroo etkä tallonu tai ollu liian rraju. Mut tiedäks, miks heti aloin susta tykätä? Ku et vähätelly mua. Meil on puol vuotta ikäerroo ja tän meidän ekan vuoden aikana sil on sillee iso merrkitys, et sä oot niinku ollu tosi iso ja mä oon yrrittäny olla yhtä iso, mut en oo vaa ollu. Oon kyl jo tosi lähellä sun kokoo - ainaki, jos massassa mitataan.

Sä kans opetit mulle, miten kandee leikkii isompien kans. Ei mua satu kenenkää kaa, ku teen niit alligaattorreita. Se on ihan parras muuvi! Sil vois josku viedä tassut alta joltain nätiltä likalta. Rreenataan kuitenkin viel. Ei mul oo sillee kiirre, ku en viittii lähtee koirrapuistoihin ettii likkoi ennen ku toi mun rräpylä nousee joka kerrta ku suihkin. Mieti, miten noloo ois, jos joku näpsäkän hännän omistava kaunotarr näkis, et suihkin ku tytöt. Ei vitsi, kyl ois noloo.

Tänään on ystävänpäivä, mut me tiedetään, et tää on muutenkin spessu päivä. Tajuuks, et sä täytät tänään vuoden?! Se on ihan kipeesti. Mut jutellaan sun fiiliksistä lauantaina ennen trreenei. Mä haluun kuulla, minkälaista on olla vuoden.

Anyhauhau, parrasta synttärrii, Kaako!




sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Rauhalassa

Olen onnellinen, mitä sä luulit?
Kävin poikien kanssa hermolomalla saaressa. Täten viikonloppu sisälsi oikeastaan vain nukkumista ja ulkoilua. Ja opettelin vaihtamaan ketjun moottorisahaan, mutta se ei ehkä ole niin oleellista. Pojat ovat siis juosseet niin paljon kuin ovat jaksaneet. Metsissä rymyämistä ja jäällä kiitämistä. Tito sai juosta kolmena päivänä moottorikelkan vieressä ja sehän kiisi kuin tuuli. Kelkan vieressä juoksuttaminen on kuulunut talvisiin juttuihin jo siitä asti, kun Rami oli pieni. Se juoksi joka talvi kelkan vieressä ja pisimmillä matkoilla hyppäsi ohjaajan käsien väliin kyytiin osaksi matkaa. Nyt Totti oli kyytiläisenä, koska se ei saa vielä juosta tuommosia matkoja. Juoksisi varmasti, mutta eihän se tajua mistään mitään ja menisi rikki. Tippui pilkkireikäänkin heti perjantai-iltana. Tietysti tippui.

Viikonloppu sisälsi poikien kannalta paljon asioita, joista olisi kerrottavaa, mutta mistähän löytyisi energiaa kirjoittamiseen.
Tässä kuitenkin kuvia näiltä päiviltä.







Jääsohjossa makoilua






maanantai 3. helmikuuta 2014