Haltialassa katsottiin ensin ravaaminen, mutta voihan pieni eläin, eihän siitä tullut yhtää mitään. Pienillä matkoilla ei ehdi saada koiran kanssa hyvää yhteistä rytmiä ja meni niin säätämiseksi ja kädet solmuun, että olin samaa mieltä Titon kanssa - vieressä oleva joki oli kovin houkutteleva.
Hukuttautumisen sijaan yritin kuitenkin tehdä ohjeistuksen mukaan, mutta aikamoista vääntöä, kun piti käyttää nykäisypalautetta nousseesta laukasta. Tito oli tästä vähän hämmentynyt. Välillä mentiin sitten tarkoituksella kovempaa, jotta saatiin laukka nostettua ja taas palautettua. Yritin kyllä näyttää Titolle käsikirjoitusta ja selittää, miksi näin tehdään, mutta siitä huolimatta se ei tajunnut. Otettiin muutama pidempi pätkä pelkkää ravia ja Tito vaikutti olevan tyytyväisempi, koska nyt sekin tiesi, mitä tehdään. Yhdessä vaiheessa mentiin pätkä ensin ravia ja sen jälkeen nostettiin laukkaan loppumatkaksi. Tuli kesäinen olo, kun mentiin peltojen keskellä ja koira humppaili vieressä.
Vaihdettiin paikkaa ja mentiin tekemään vetoja. Tito ei ole kikkarilla tehnyt vetoja kuin muutamat edellisenä päivänä ja talvella hallissa vetotapahtumassa. Kokeilin ensimmäisenä Freeridea ja pienestä koostaan huolimatta oli aika näppärä peli. Ei niin tukeva kuin Cross Max, mutta oikein hyvä vaihtoehto kuitenkin. Pitkiä matkoja en lähtisi sillä tekemään, mutta lyhyemmät lenkit voisi hyvin kikkailla tuolla. Jarruttamisessa heitin pelin poikittain kuin lumilaudan, mikä tapahtui jotenkin automaattisesti. Samaa en voisi tehdä isommalla, koska ne eivät liiraa niin helposti. Eihän se poikittaminen ole oikea jarrutuskeino, mutta hauskaa nyt ainakin...
Vedot menivät hyvin ja parin vedon jälkeen Tito jopa haukahti lähetyksessä. Piti päästä jo menemään!
Lopuksi katsottiin vielä Kaitsun menoa saksanseisojansa kanssa ja menivät muuten aivan järkyttävän kovaa. Titon oli "vähän" vaikea katsoa kiitävää parivaljakkoa rauhallisena, mutta saatiin hyviä luopumisharjoituksia tästäkin.
Kun kaikki oli purkissa, lähdin vielä Tammistoon töihin. Tito tuli mukaan ja sai levätä vähän aikaa ennen kotimatkaa. Noin 20 kilometriä tuli siis yhteensä päivän aikana potkittua, mistä koira voisi väsyä. Aamulla Tito oli kuitenkin sitä mieltä, että pitää treenata. Joten aamulenkillä puuhailtiin Ristipuistossa ja Tito pääsi juoksemaan omien ohjailujeni mukaan.
Tänään menin jälleen Tammistoon töihin ja potkin sinne sen 9 km ja iltapäivällä takaisin. Nyt keskityin omaan potkimiseen ja paljon on opittavaa. Potkutekniikoita on monta erilaista - ne ovat eri tarkoituksiin, rasittavat eri tavoin ja nopeudetkin ovat tietysti erilaisia. Ei muuta kuin treenaamaan ja vahvistamaan omaa kuntoa sekä tekniikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti