Ilmoittautumisjonossa pidin Titon jalkojeni välissä, niin kuin aina, jos olemme tungoksessa. Itse ilmoittautuminen meni muuten hyvin, mutta lähdin maksamatta. Pieni sivuseikka, joka saatiin nopeasti korjattua.
Tunnin odottelu ennen oman kehän alkamista eli menimme istumaan hälinän sekaan ihmettelemään kaikkea näkemäämme. Kävin vähän harjoittelemassa Titon juoksuttamista ja esittämistä, kun löysin aivan kehän kokoisen tyhjän asvalttipläntin syrjästä. Kaikki meni suorastaan upeasti, jos pidin Titon vapaana tai sidoin taluttimen housujen vyölenkkiin. Kun siirsin taluttimen käteen, tunsin olevani kömpelö, eikä Titokaan liikkunut yhtä hyvin. Saisiko sitä talutinta pitää kiinni housuissa?
Vuoronumeromme, tai siis se numero hihassani, oli 313, mikä tarkoitti isojen aikuisten kehässä alkupään numeroita. Mitä lähemmäksi oma vuoromme tuli, sitä vähemmän minua oikeastaan jännitti. Menimme kehään ja lähdimme heti juoksemaan kierroksen. Tämä lähtö oli niin äkkinäinen, että kierroskin oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan. Minä meinasin ihan törmätäkin edellä menevään pariinikin, mutta peruutin nopeasti sopivan matkan päähän.
Tuomari arvosteli ensin toisen koiran, joka oli karvallinen perunkarvaton. Käsittelyssä meni jonkin aikaa, koska koira ei ollut ihan sinut tilanteen kanssa. Tuomari oli kuitenkin hyvä ja käsitteli niin, että koira vähän rentoutui. Tämän ajan seisotin Titoa edessäni. Eihän sitä tiedä, jos tuomari vaikka vilkaisee Titoa. Silloin ei sovi istua tai katsella poodeleiden perään. Tito seisoi mielestäni hurjan hyvin. Se oli rauhallinen ja pysyi koko ajan täysin paikoillaan.
Olin kovin hyvällä tuulella enkä voinut kuin hymyillä Titolle. Tuomari tuli luoksemme, ja Tito meni häntää heiluttaen vastaan. Hetken hätkähdin, mutta sitten ajattelin, että ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ollessaan on vain erittäin hyvä, että Tito menee itse ottamaan tuomarin vastaan. Me emme ole näitä juttuja harjoitelleet kuin edellisenä päivänä ja ihan vain keskenämme. Eikä Tito ollut nyt käskyn allakaan.
Tito piti tassunsa maassa eikä tähdännyt kieltään tuomarin kasvoihin. Käsittelyn aikana se seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun katsottiin kulkuset ja hampaat. Tämän jälkeen juostiin vielä yksi ympyrä ja seisotettiin koiria hetken. Sitten minulle ojennettiinkin jo punainen nauha, kiitin tuomaria ja poistuin hihkuen Titon kanssa kehästä. Vaikka punainen nauha tarkoitti tässä tapauksessa ei oikein mitään, olin valtavan iloinen. Yhtä paljon olisin hihkunut, vaikka Tito olisi saanut sinisen nauhan. Minä hihkuin, koska Tito oli niin hienosti kehässä!
Loppukehässä emme enää pärjänneet, mutta tämä johtui vain siitä, että olimme ihan kehän kulmassa eikä tuomari oikein nähnyt meitä.
Tunnin odottelu ennen oman kehän alkamista eli menimme istumaan hälinän sekaan ihmettelemään kaikkea näkemäämme. Kävin vähän harjoittelemassa Titon juoksuttamista ja esittämistä, kun löysin aivan kehän kokoisen tyhjän asvalttipläntin syrjästä. Kaikki meni suorastaan upeasti, jos pidin Titon vapaana tai sidoin taluttimen housujen vyölenkkiin. Kun siirsin taluttimen käteen, tunsin olevani kömpelö, eikä Titokaan liikkunut yhtä hyvin. Saisiko sitä talutinta pitää kiinni housuissa?
Vuoronumeromme, tai siis se numero hihassani, oli 313, mikä tarkoitti isojen aikuisten kehässä alkupään numeroita. Mitä lähemmäksi oma vuoromme tuli, sitä vähemmän minua oikeastaan jännitti. Menimme kehään ja lähdimme heti juoksemaan kierroksen. Tämä lähtö oli niin äkkinäinen, että kierroskin oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan. Minä meinasin ihan törmätäkin edellä menevään pariinikin, mutta peruutin nopeasti sopivan matkan päähän.
Tuomari arvosteli ensin toisen koiran, joka oli karvallinen perunkarvaton. Käsittelyssä meni jonkin aikaa, koska koira ei ollut ihan sinut tilanteen kanssa. Tuomari oli kuitenkin hyvä ja käsitteli niin, että koira vähän rentoutui. Tämän ajan seisotin Titoa edessäni. Eihän sitä tiedä, jos tuomari vaikka vilkaisee Titoa. Silloin ei sovi istua tai katsella poodeleiden perään. Tito seisoi mielestäni hurjan hyvin. Se oli rauhallinen ja pysyi koko ajan täysin paikoillaan.
Olin kovin hyvällä tuulella enkä voinut kuin hymyillä Titolle. Tuomari tuli luoksemme, ja Tito meni häntää heiluttaen vastaan. Hetken hätkähdin, mutta sitten ajattelin, että ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ollessaan on vain erittäin hyvä, että Tito menee itse ottamaan tuomarin vastaan. Me emme ole näitä juttuja harjoitelleet kuin edellisenä päivänä ja ihan vain keskenämme. Eikä Tito ollut nyt käskyn allakaan.
Tito piti tassunsa maassa eikä tähdännyt kieltään tuomarin kasvoihin. Käsittelyn aikana se seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun katsottiin kulkuset ja hampaat. Tämän jälkeen juostiin vielä yksi ympyrä ja seisotettiin koiria hetken. Sitten minulle ojennettiinkin jo punainen nauha, kiitin tuomaria ja poistuin hihkuen Titon kanssa kehästä. Vaikka punainen nauha tarkoitti tässä tapauksessa ei oikein mitään, olin valtavan iloinen. Yhtä paljon olisin hihkunut, vaikka Tito olisi saanut sinisen nauhan. Minä hihkuin, koska Tito oli niin hienosti kehässä!
Loppukehässä emme enää pärjänneet, mutta tämä johtui vain siitä, että olimme ihan kehän kulmassa eikä tuomari oikein nähnyt meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti