Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - kulunut ja toimiva sanonta

Piti saada tekstiä ulos eilisen puolella, mutta eihän se onnistunut, koska raketteja täytyi päästä ihailemaan Titon kanssa. Tito teki erinomaiset liukkaan kelin seuruut kaiken räiskinnän keskellä. Oli aivan pakko viedä Tito paikkoihin, joista ne raketit lähetetään. Ensin korvia huumaava sihinä ja suhina, jonka jälkeen kovia pamauksia ja pään ylle laajenevat valot.

Kuljettiinpa pitkin yhtä siltaa, jolla oli nuoriso lähettämässä raketteja. Kovaa huusivat ja mekastivat juhlintansa lomassa. Hipsimme heidän ohi ja silloin yksi poika komensi muita nuoria: "Hei, tossa menee koira. Älkää huutako noin kovaa tai se pelästyy." Meinasin alkaa nauraa ääneen, koska olimme juuri kävelleet rakettisirkuksen keskellä. Juu, huutojahan tuo koira sitten pelästyykin...

Tarkoitus oli kuitenkin kirjoittaa kuluneesta vuodesta. Käydään siis läpi ajatukset tammikuulta:

1. Rauhoittuminen
Emmi, vaihdetaanko koiria? Minua ei välttämättä haittaisi, jos Titoa ei joka sekunti kiinnostaisi treenata. Olisi ihan hyvä, jos se näyttäisi joskus keskisormea ja sanoisi: "Kokeile itse nousta maasta makaamasta seisomaan liikuttamatta jalkojasi!"
Rauhoittuminen edistyy vähitellen sheippausta hyödyntäen. Meillä on kuitenkin vielä pitkän pitkä matka edessä tällä saralla.
Rauhoittumisessa on tapahtunut paljon edistymistä, mutta joissain asioissa tuli loppuvuodesta takapakkia. Keskisormea tuo on näyttänyt (tosin ei rauhoittumisessa), mutta se on lähinnä oma tulkintani ja syyn tiedän hyvin itse. Syy on tasan se, ettei Titolla ole asioille käskysanoja eikä se tosiaan voi tietää, mitä milloinkin haluan sen tekevän. Tästä tuleekin yksi tärkeimmistä tavoitteita alkaneelle vuodelle.

2. Lenkkeily rennommaksi
Olisi toivottavaa, että hihnan päässä olisi astetta levollisempi tapaus kuin nyt. Vastaehdollistaminen on mielestäni huikea tapa toimia koiran kanssa, mutta se saatta aiheuttaa pienen kaaoksen. Kesällä Tito juoksi täysiä luokseni, kun puussa raakkui lintu tai pellolla lensi perhonen. Näistä olenkin jo pitkään kehunut, mutta perään vapauttanut ilman sen suurempia leikkejä tms. Toivon, ettei tämä kuitenkaan muuttaisi muista koirista tapahtuvaan luoksetuloon. Olen tosin muiden koirien kanssa saattanut myös makuuttaa Titoa tai tehnyt muuta vähemmän kiihdyttävää. Onhan se kiva, että koira aktivoituu muista koirista, mutta rajansa kaikella.
Opittuaan ravaamisen jalon taidon Titon lenkkeily on rauhoittunut huomattavasti. Paljon on vaikuttanut myös se, että en vaadi kaikista ärsykkeistä luokse sinkoamista. Koiralle kehut ja kuittaus, että ei tarvitse tulla. Lenkkeily kytkettynä on koko ajan mukavampaa. Kun olemme liikenteessä kaksin, voin todella nauttia hihnalenkkeilystä. Pakkahan hajoaa "aavistuksen", jos kuljemme jonkun kanssa. Syy löytyy tähänkin, vai onkohan tässä jo selittelyn makua..? Kun kuljemme kenen tahansa muun kanssa, en osaa pitää omista kriteereistäni kiinni. Hävettää ihan, miten annan muiden vaikuttaa omaan tekemiseen.
Ilmeisesti näistä jokaisesta tavoitteesta saadaan parin mutkan kautta uusi tavoite.

3. Agility
Tiesittekö, että olen oikeasti vannoutunut agilityihminen? Kun olin yläasteella, isäni antoi yhden pellon käyttööni, jotta sain tehtyä siihen agilityradan. Hän varmasti innostui, kun tein pellosta ruohokentän!
Tein esteet samoilla väreillä kuin Agilityn MM-kisoissa vuonna 2000. Lisään esteistäni kuvia myöhemmin, koska ne ovat ulkoisella kovalevyllä.
Meillä alkaa tällä viikolla viikottaiset treenit kaveriporukalla. Mukana on kisaavia ja osaavia, sekä lajiin tutustuvia. Katsotaan, minkälainen agilitykoira Tito lopulta on. Kesän ja syksyn treenaamisen perusteella se luulee tietävänsä, miten rata menee. Olenkin tehnyt hurjasti harjoituksia, joissa Titon on pakko olla kanssani samalla kartalla tai palkka ei lennä. Sanoisin, että se kuuntelee huomattavasti paremmin kuin heinäkuussa.
Koulutan esteet edelleen mahdollisimman paljon positiivisella vahvistamisella, koska tähän mennessä olen saanut niin varsin kiitettäviä tuloksia.
Agilitya on tahkottu ja monenlaista harjoitusta tehty. Pidän kovasti Titon kanssa treenaamisesta ja se osaa lähes aina yllättää myönteisesti vaikkapa suoriutumalla vaikeasta kohdasta, tulemalla hyvin johonkin ohjaukseen tai etenemällä juuri niin kuin toivon. Ensimmäiset kisaa jäljittelevät askartelut käytiin syksyllä tekemässä ja niistä suoriuduttiin hienosti. Toistaiseksi asiaa ei ole kisakentille, mutta eiköhän sinne vielä päästä.

4. Toko
Juu, juu, me treenaamme TOdella KOvaa tätä lajia. Tänään luin töissä tokon sääntökirjaa tauolla. Kiitos Sannillejoululahjasta! Kikkailen opetustapojen kanssa, koska haluan kokeilla uusia juttuja koko ajan. Tito on osannut jo vuoden verran tulla sivulle suoraan ja oikeaan paikkaan. Kuinkas sitten kävikään? Päätin, että haluan paljon hauskemman pakitustyylin. Pari viikkoa on leikitty samoja kiepsahduksia, joita käytän dog frisbeessä. Toissayönä otin naksun ja namit esiin. Viisi minuuttia ja seisoin tattina, kun Tito pakitti edestäni (eteentulo) täydellisesti perusasentoon. Otin näitä muutaman ja lähdin hihkuen yölenkille.
Meille toko on hupilaji, mutta silti kaikki pitää osata viimisen päälle, jos kokeeseen mennään. Eli ei mennä.
Välillä treenattu jopa ajatuksella ja säännöllisesti, toisinaan ollut pitkiäkin aikoja, ettei pientä puuhastelua enempää ole tapahtunut. Pohjia liikkeisiin on paljon, mutta kuka rakentaisi sen linnan ja laittaisi lipun torniin liehumaan?

5. Dog Frisbee
Heittokäsi kuntoon niin, että hanskassa on vuoden lopussa ainakin 20 eri heittoa hallitusti. Titolle parempi hyppytyyli ja syksyllä meillä on valmis koreografia. Malttia treenaamiseen. Toivon pääseväni jonkun ulkomaisen kiekkoilijan oppeihin. Yksi on mahdollisesti tulossa Suomeen.
Tämähän ei toteutunut lainkaan, vaikka kiekkoja tuli tilattua lisääkin. Kyllä tätä jonkin verran tuli treenattua, ja Tito teki hienosti ja kirjaimellisesti "veri suussa". Eipähän tullut treenattua liikaa, mikä on yleensä kahdesta vaihtoehdosta se toinen.

6. Paimennus
Tähän meni maku totaalisesti viime kerralla eli katsotaan nyt, mitä tämän suhteen tehdään. Ehkä ei mitään. Ehkä päästään Titon jonkun päiväkodin pihalle ja opetan sen paimentamaan lapsia. Pitäähän sen jotain saada paimentaa.
Ei paimennettu lapsia eikä paljon muutakaan. Käytiin kerran katsomassa lampaita, ja Tito on tosiaan kiinnostunut lampaista. Minulta ei kuitenkaan löydy intoa harrastaa lajia, jota voin käydä muutaman kerran vuodessa treenaamassa.

7. Cani Cross
Aloitettiin syksyllä, mutta jäi, kun tuli märkää, pimeää ja liukasta. Tämä täytyy laittaa kalenteriin ainakin viikon välein, jottei unohdu.
Juostiin keväällä ja kesällä, mutta sitten töistä rasittunut selkä ei kestänyt enää mitään. Hyvin ehdittiin kuitenkin päästä lajin makuun, ja hankin uuden vetovyönkin. Vanha kivikauden nahkavyö sai siirtyä uuden jalkaremmillisen kevyen mallin tieltä.

8. Nenähommat
Pennusta asti olen pitänyt Titon kuonon aktiivisena vaihtelevien nenätehtävien kanssa. Erilaisia asioita on saanut etsiä jälkeä pitkin ja tuulihaulla. Tunnareita on harjoiteltu tammenterhoilla, kävyillä ja kepeillä. Hyvin etsii, ei maistele ja löytää oman. Kokeilen myös saada jotain jäljen tynkää aikaiseksi. Tein eilen ja tänään minijäljet. Hyvin seurasi, mutta näitä tehdään täysin nenän aktivoimiseksi. Ei paineita opetustavoista, kun kaikki tehdään kuitenkin väärin!
Tunnarin kanssa tehtiin syksyllä tehotreeniä ja se tuotti selvästi tulosta. Alkuvaikeudet selätettiin ja päästiin leikkimään erilaisten kapulakuvioiden kanssa.
Jäljestämisestähän me lopulta innostuttiin enemmänkin! Itselläni oli ja on vain aavistus lajista, mutta kovalla halulla Tito etenee ja hienoja kulmiakin on nähty. Jälkien tekeminen on ollut paljon hauskempaa kuin olisin osannut odottaa. En ole opettanut Titolle jokaisen askelen tarkistamista, koska minua ei lainkaan huvita sellainen. Kerron alkaneen vuoden tavoitteissa enemmän, minkälaisen jäljen ajamisen haluaisin Titolle.

9. Terveys
Tito menee kuvauksiin 6.2.2012. Kuvautan näillä näkymin lonkat, kyynärät, olat, selän ja tarkistutan silmät. Mielenkiinnolla odotan, miltä pienen pyörremyrskyn sisällä näyttää.
Kuvattu ja täysin terve!

10. Kisoihin?
Haluaisin korkata sekä tokon että agilityn, vaikka sitten mölleillä, tämän vuoden aikana.
Tokoa ei ainakaan, mutta agilityssa päästiin pyörähtämään hyppyradalla möllien merkeissä. Hyvältä tuntui ja hyvin meni.

11. Muuta
Yritän psyykata itseäni siihen, että voin jättää Titon pariksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon. Siskoni asuu Ruotsissa ja sinne pitää päästä kylään. Tito on valmis, minä en.
Olisi kiva saada Tito tottumaan kissoihin, mutta pitääkö minun hankkia sitä varten kissa?
Sisko muutti Ruotsista takaisin Suomeen siinä vaiheessa, kun olin valmis lähtemään. Koska reissusta on kuitenkin sovittu, se toteutetaan keväällä enkä ole enää yhtää niin huolissani Titon jättämisestä vanhemmilleni. Eihän tuo karvakorva mene rikki.
Kissat ovat edelleen aivan mahdoton tehtävä, koska kukaan perheessäni ei anna minun tehdä harjoituksia. Kuulemma on vaara, että äidin vaasit kaatuvat ja menevät rikki.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita vuodelta 2012 ovat ainakin:
* Titon uudet koirakaverit. Kiitos niiden omistajille, jotka jaksoivat tulla liikuttamaan Titoa minun ollessani sairaslomalla.
* Antoisat agilitytreenit hyvässä seurassa.
* Kicksparkin ostaminen ja uuden, aivan uskomattoman hienon lajin löytäminen. Kavereiden kesken perustettiin jo Greased Lightnings -ryhmä, jonka ensimmäiset yhteistreenit ovat ensi sunnuntaina.
* Perfektionistien stressifoorumi, joka on kahden höyrypään yhteinen keskustelypalsta.
* Ihana lenkki Varjon kanssa viime syksynä.
* Ensimmäinen vaellukseksi luokiteltava reissu Repovedelle.
* Hetket, jolloin tunnen olevani ylpeä koirastani.

Hieno vuosi, jonka päätteeksi saan todeta oppineeni jälleen enemmän kuin koskaan.

Kuva, josta tämä blogi sai nimensä.