 |
| Tito löysi kissojen lankakerän |
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Kun väsymys vie voiton
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
You don't get old until you replace dreams with regrets.
Ohhoh ja hohhoijaa, on tässä ollut viikkoa aikamoista takana. Ajatukset kerrassaan pahasti solmussa, mikä ei nyt varsinaisesti ole mikään yllätys - koskas tämä pää nyt olisi Titon housukarvoja selvempi. Ajatukset vetohommista, koirien kouluttamisesta ja monesta muusta ovat pitäneet yöunet lyhyinä. Ensiapua olen jo saanut eli löysin talostamme saunan ja oman saunavuoron. On muuten hauskaa tepastella saunan jälkeen ulkona ja tuntea tukan jäätyvän jääpuikoiksi...
Mikäs tässä nyt on niin suurta, vakavaa ja sekavaa? Jos nyt lähden purkamaan ajatuksiani ja katsotaan taas, minne päädytään.
Vaikka aina ja yleensä sanon, ettei minulle ole minkään suhteita tavoitteita, minulla on kuitenkin jonkinlainen käsitys siitä, miltä haluan suorituksen näyttävän. En välttämättä tiedä tarkalleen, mihin haluan koiran jokaisen karvan osoittavan valmiissa suorituksessa, mutta siitä huolimatta olen aika varma, miten en halua niiden olevan. Kun lähden jotakin työstämään, ajatus lopputuloksesta kehittyy vähitellen. Haluttuun lopputulokseen en voi päästä vain haluamalla eli töitä pitää tehdä. Jos en opeta, ei se voi osatakaan. Tai noh, joskus tuntuu, että voi, mutta sattuma on sattumaa. Tavoitetta muutan tekemisen myötä, koska mukana on aina ihan sellainen pieni liikkuva osa kuin Tito. Tekeminen täytyy sovittaa tuon horror collien mukaan. Sen heikkoudet on hyvä tietää ja vahvuudet samaten. Heikkouksista voi tehdä vahvuuksia ja vahvuuksista voi tulla helposti heikkouksia, jos tuudittautuu ajatuksiin itsestäänselvyyksistä.
Sisälläni asuva pieni rekityttö tiesi Titon hankkiessaan, että karvakorva pääsee vetohommiin, kun ikää on tarpeeksi. Kun lähdimme yli vuosi sitten ensimmäiselle crossilenkille, lähdin liikkeelle ajatuksesta, että Tito ei osaa vetää. Arvasin kyllä, että se saa oikeasta ajatuksesta nopeasti kiinni, mutta siitä huolimatta lähdin opettamaan sille aivan alkeita. Ei minulla ollut tietoakaan, miten koira tulisi opettaa vetämään eli opetustapa muokkautui ja muokkautuu tekemisen myötä. Ramin kanssa tehtiin aikoinaan vetohommia, mutta jossain meni väärin, koska minä juoksin aina esimerkiksi kilometrin päähän viemään ruokakipon, jonka jälkeen takaisin koiran luo, sukset jalkaan ja koiralle lupa mennä syömään. Näin tiivistettynä.
Ei ehkä nopein tapa päästä paikasta A paikkaan B.
Sheippaus, tuo mahtava tapa opettaa eläviä olentoja, osoittautui oikein tehokkaaksi. Minulle vetovyö, koiralle vetovaljaat ja väliin joustava liina. Pallo mukaan ja menoksi. Sen sijaan, että olisin porhaltanut juoksemaan, lähdin kävelemään. En kannustanut, hoputtanut tai käskyttänyt Titoa mitenkään. Kävelin vain ja tuijotin koiraa tarkasti. Kun se suuntasi jonkinlaista ajatusta eteenpäin, pallo ilmestyi kuonon eteen. En sanonut mitään, en naksutellut. Matka jatkui ja joka kerta, kun Tito lähti edelleni, pallo ilmestyi kuonon eteen. Tähän ei tarvitse ratakiskoa ymmärtääkseen, että eteeni siirtyminen oli Titon mielestä pian kannattavaa.
Kun pääsimme vaiheeseen, jossa Tito hakeutui pallon luovuttamisen jälkeen heti edelleni, aloin vaatia enemmän. Ei riittänyt edelläni tepsuttelu, nyt piti ottaa tuntumaa valjaisiin. Tito alkoi nojata valjaisiin, liina alkoi kiristyä ja yhdessä juoksimme eteen ilmestyneen pallon perään. Välillä otin liinan käteen ja päästin siitä irti, kun pallo oli lentänyt. Toisinaan pallo ilmestyi heti, kun tunsin paineen kasvavan, välillä Titon piti vetää pidempiä matkoja saadakseen aikaan pallon ilmestymisen. Tämän jälkeen lisättiin minun juokseminen ja vihje, joka tarkoitti vetämistä.
Varmasti useampi ihminen on sitä mieltä, että nyt on tehty vetämisen opettaminen todella monimutkaiseksi. Tykkäähän tuollainen paimen juosta eli eiköhän se vetäminen tule luonnostaan. Aivan varmasti tulee, mutta minä halusin kertoa Titolle täsmällisemmin, mitä siltä haluan. Nyt harrastamme kelkkailua ja teemme näitä aivan samoja juttuja edelleen kaiken muun lomassa. Tänään tehtiin välillä vain sadan metrin sprinttejä, joissa pääsin vahvistamaan käskyihin reagoimista. Ylämäkien nousun aikana lensi pallo, koska haluan nousujen tapahtuvan hyvällä asenteella. Ohituksien jälkeen lensi pallo, koska tarkoitus on jatkaa ohituksen jälkeen matkaa eikä jäädä ihmettelemään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lähdössä pysymisestä palkkasin monta kertaa. Opetin myös, että vaikka vauhdista pysähtyessä isken jalat maahan, se ei tarkoita hidastamista ellei pysähtymiskäskyä tule. Jalkojen osuminen maahan on siis aivan tavallinen asia. Teimme alamäkiajoa, jossa Titon on pidettävä liina kireällä, vaikka vauhti on päätä huimaava. Teimme suuntia risteyksissä ja kuonon osoittaessa haluttuun suuntaan, sinne lensi pallo.
Minä en laita koiraa kelkan eteen ja odota sen vetävän automaattisesti. Mielestäni on vähintäänkin reilua kertoa sille, mikä on kannattavaa ja mitä haluan sen milloinkin tekevän. Me olemme täysin alkeissa näissä vetopuuhissa ja niin olen myös minä tämän tekstini kanssa. Jatkan löylyjen heittämistä eli pääni selvittelyä tulevina päivinä.
Ps. Epämuodostunut karvakorva kävi sovittamassa valjaita.
Pps. Kevääksi uusi lelu?
Mikäs tässä nyt on niin suurta, vakavaa ja sekavaa? Jos nyt lähden purkamaan ajatuksiani ja katsotaan taas, minne päädytään.
Vaikka aina ja yleensä sanon, ettei minulle ole minkään suhteita tavoitteita, minulla on kuitenkin jonkinlainen käsitys siitä, miltä haluan suorituksen näyttävän. En välttämättä tiedä tarkalleen, mihin haluan koiran jokaisen karvan osoittavan valmiissa suorituksessa, mutta siitä huolimatta olen aika varma, miten en halua niiden olevan. Kun lähden jotakin työstämään, ajatus lopputuloksesta kehittyy vähitellen. Haluttuun lopputulokseen en voi päästä vain haluamalla eli töitä pitää tehdä. Jos en opeta, ei se voi osatakaan. Tai noh, joskus tuntuu, että voi, mutta sattuma on sattumaa. Tavoitetta muutan tekemisen myötä, koska mukana on aina ihan sellainen pieni liikkuva osa kuin Tito. Tekeminen täytyy sovittaa tuon horror collien mukaan. Sen heikkoudet on hyvä tietää ja vahvuudet samaten. Heikkouksista voi tehdä vahvuuksia ja vahvuuksista voi tulla helposti heikkouksia, jos tuudittautuu ajatuksiin itsestäänselvyyksistä.
Sisälläni asuva pieni rekityttö tiesi Titon hankkiessaan, että karvakorva pääsee vetohommiin, kun ikää on tarpeeksi. Kun lähdimme yli vuosi sitten ensimmäiselle crossilenkille, lähdin liikkeelle ajatuksesta, että Tito ei osaa vetää. Arvasin kyllä, että se saa oikeasta ajatuksesta nopeasti kiinni, mutta siitä huolimatta lähdin opettamaan sille aivan alkeita. Ei minulla ollut tietoakaan, miten koira tulisi opettaa vetämään eli opetustapa muokkautui ja muokkautuu tekemisen myötä. Ramin kanssa tehtiin aikoinaan vetohommia, mutta jossain meni väärin, koska minä juoksin aina esimerkiksi kilometrin päähän viemään ruokakipon, jonka jälkeen takaisin koiran luo, sukset jalkaan ja koiralle lupa mennä syömään. Näin tiivistettynä.
Ei ehkä nopein tapa päästä paikasta A paikkaan B.
Sheippaus, tuo mahtava tapa opettaa eläviä olentoja, osoittautui oikein tehokkaaksi. Minulle vetovyö, koiralle vetovaljaat ja väliin joustava liina. Pallo mukaan ja menoksi. Sen sijaan, että olisin porhaltanut juoksemaan, lähdin kävelemään. En kannustanut, hoputtanut tai käskyttänyt Titoa mitenkään. Kävelin vain ja tuijotin koiraa tarkasti. Kun se suuntasi jonkinlaista ajatusta eteenpäin, pallo ilmestyi kuonon eteen. En sanonut mitään, en naksutellut. Matka jatkui ja joka kerta, kun Tito lähti edelleni, pallo ilmestyi kuonon eteen. Tähän ei tarvitse ratakiskoa ymmärtääkseen, että eteeni siirtyminen oli Titon mielestä pian kannattavaa.
Kun pääsimme vaiheeseen, jossa Tito hakeutui pallon luovuttamisen jälkeen heti edelleni, aloin vaatia enemmän. Ei riittänyt edelläni tepsuttelu, nyt piti ottaa tuntumaa valjaisiin. Tito alkoi nojata valjaisiin, liina alkoi kiristyä ja yhdessä juoksimme eteen ilmestyneen pallon perään. Välillä otin liinan käteen ja päästin siitä irti, kun pallo oli lentänyt. Toisinaan pallo ilmestyi heti, kun tunsin paineen kasvavan, välillä Titon piti vetää pidempiä matkoja saadakseen aikaan pallon ilmestymisen. Tämän jälkeen lisättiin minun juokseminen ja vihje, joka tarkoitti vetämistä.
Varmasti useampi ihminen on sitä mieltä, että nyt on tehty vetämisen opettaminen todella monimutkaiseksi. Tykkäähän tuollainen paimen juosta eli eiköhän se vetäminen tule luonnostaan. Aivan varmasti tulee, mutta minä halusin kertoa Titolle täsmällisemmin, mitä siltä haluan. Nyt harrastamme kelkkailua ja teemme näitä aivan samoja juttuja edelleen kaiken muun lomassa. Tänään tehtiin välillä vain sadan metrin sprinttejä, joissa pääsin vahvistamaan käskyihin reagoimista. Ylämäkien nousun aikana lensi pallo, koska haluan nousujen tapahtuvan hyvällä asenteella. Ohituksien jälkeen lensi pallo, koska tarkoitus on jatkaa ohituksen jälkeen matkaa eikä jäädä ihmettelemään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lähdössä pysymisestä palkkasin monta kertaa. Opetin myös, että vaikka vauhdista pysähtyessä isken jalat maahan, se ei tarkoita hidastamista ellei pysähtymiskäskyä tule. Jalkojen osuminen maahan on siis aivan tavallinen asia. Teimme alamäkiajoa, jossa Titon on pidettävä liina kireällä, vaikka vauhti on päätä huimaava. Teimme suuntia risteyksissä ja kuonon osoittaessa haluttuun suuntaan, sinne lensi pallo.
Minä en laita koiraa kelkan eteen ja odota sen vetävän automaattisesti. Mielestäni on vähintäänkin reilua kertoa sille, mikä on kannattavaa ja mitä haluan sen milloinkin tekevän. Me olemme täysin alkeissa näissä vetopuuhissa ja niin olen myös minä tämän tekstini kanssa. Jatkan löylyjen heittämistä eli pääni selvittelyä tulevina päivinä.
Ps. Epämuodostunut karvakorva kävi sovittamassa valjaita.
Pps. Kevääksi uusi lelu?
tiistai 15. tammikuuta 2013
Kelkan tuunaamista
Koska tuo kelkkailu on tällä hetkellä erittäin olennainen osa meidän arkea, olen hieman askarrellut, jotta kelkka olisi enemmän käyttäjälle sopiva. Tarvikepussi pitää olla eli kiinnitin pussiksi namitaskun, joka aukeaa "saranoiden" avulla. Hurjan kätevä, koska sen saa helposti auki myös hanskat kädessä. Pussiin olen laittanut nameja, pallon, kännykän ja toisinaan jonkun talutinpätkän. Olen myös suunnitellut pullotelinettä, mutta se on toistaiseksi vain ajatustasolla. Soittokellon asennan varmasti - ehkä samanlaisen Nalle Puh -kellon kuin parin vuoden takaisessa maastopyörässä.
Alemmassa kuvassa näkyy viritelmä, jolla vetoliina on tällä hetkellä kiinni.
Alemmassa kuvassa näkyy viritelmä, jolla vetoliina on tällä hetkellä kiinni.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Walking in the Air
We’re walking in the air
We’re floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly
I´m holding very tight
I’m riding in the midnight blue
I’m finding I can fly so high above with you
Far across the world
The villages go by like dreams
The rivers and the hills
The forests and the streams
Children gaze open mouth
Taken by surprise
Nobody down below believes their eyes
We’re surfing in the air
We’re swimming in the frozen sky
We’re drifting over icy mountains floating by
Suddenly swooping low on an ocean deep
Rousing up a mighty monster from his sleep
We’re walking in the air
We’re floating in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly
We’re floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly
I´m holding very tight
I’m riding in the midnight blue
I’m finding I can fly so high above with you
Far across the world
The villages go by like dreams
The rivers and the hills
The forests and the streams
Children gaze open mouth
Taken by surprise
Nobody down below believes their eyes
We’re surfing in the air
We’re swimming in the frozen sky
We’re drifting over icy mountains floating by
Suddenly swooping low on an ocean deep
Rousing up a mighty monster from his sleep
We’re walking in the air
We’re floating in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly
- Howard Blake
Tito nukkuu. Taitaa nähdä unia, koska suupielet nykivät ja tassut vipeltävät välillä hurjaa vauhtia. Muutama ulvahduskin kuuluu silloin, kun meno on kovimmillaan. Ehkä se kertaa viikon vetotreenejä. Tällä viikolla ladulla on käyty neljä kertaa ja tahti vain kiihtyy.
Olemme käyneet nyt kolmessa eri paikassa treenaamassa. Paloheinään mennään isommalla porukalla, mutta muuten pysytellään täällä kotikulmilla. Paloheinä ei jostain syystä sytytä vieläkään. Parhaat vedot Tito vetää Varjon kanssa, koska kyseinen pari pelaa parhaiten yhteen. Lähdöt ovat tällä parivaljakolla raivoisia. Huutoa, kiljuntaa ja tempomista on kuin hiskivaljakolla ainakin. Hauskinta on se, että koirat voi päästää purkamaan raivoaan siihen vetämiseen. Eilen tosin täytyi ottaa lähtöihin vähän hallintaa, koska muuten Titon ja Varjon kanssa voi olla pieniä lähtöongelmia parin kuukauden kuluttua.
Tässä vähän syntyneitä ajatuksia käydyn kymmenen lenkin jälkeen. Kalenterissa ainakin luki, että vasta kymmenen lenkkiä takana. Pian on moninkertaisesti, koska kunnon kasvaessa lenkkejä voi vetää useammin ja pidemmillä etapeilla. Tavoitteeni on, että Tito vetäisi alusta loppuun kovaa. Ravailu ei ole siis sallittua, koska en tähtää pitkiin matkoihin, vaan esimerkiksi 4 km:n sprintteihin. Tällä hetkellä olisi kahdet kisat tiedossa. Toiset tosin ehkä romuttuvat, koska aisaparin juoksut saattavat olla samoihin aikoihin. Nartut.
Jotta koirien päässä pysyisi ajatus, että kovaa mennään, treenaamista on vähän mietittykin. Kun treenaamme TV:n kanssa, pidetään etappien välissä vaihtelevia taukoja 5-15 min. Koirat ehtivät kerätä näin seuraavaan lähtöön uutta raivoa ja vetävät taas koko matkan kovaa. Yksi etappi on pituudeltaan noin 1,4 km ja näitä on menty tähän mennessä kolme kertaa yksien treenien aikana eli yhteensä 4,2 km. Eilen koirat menivät ensimmäisen etapin kahta henkilöä vetäen. Seuraavat kaksi etappia sitten vain yhtä henkilöä. Näin koirat purkavat suurimman piikkinsä kahden ihmisen vetämiseen. Kun tämän jälkeen lastin paino tippuu puoleen, voi vetää edelleen täysiä, koska kelkkahan tulee kevyenä perässä.
Seuraavaksi aletaan pidentää matkoja niin, että ensimmäinen etappi on pidempi ja kaksi seuraavaa vähän lyhyempiä. Tarkkana pitää olla etappien pituuksien lisäksi myös pysäytyspaikkojen kanssa. Jos koirat pysäyttää useamman kerran samassa kohdassa, ne alkavat hidastella siinä jatkossa. Huomattiin eilen, mutta tämä korjaantui ihan sillä, että välillä pysäytys tulee aikaisemmin ja välillä taas pitääkin mennä aikaisempaa pidemmälle.
Tito on vetänyt nyt muutaman eri koiran kyljessä, edessä tai takana. Torstaina sai olla yhden etapin yksin johtamassa kahta muuta koiraa, mikä sujui upeasti. Ei vilkuillut taakse ja painoi menemään. Näitä johtamisharjoituksia tehdään alkuun lyhyehköillä matkoilla, jottei koiralle ehdi tulla kavereita ikävä.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Päivän tunnelmia
Kaikki kuvat Jonnan ottamia. |
| Birre ja Tito kevyellä sunnuntailenkillä |
 |
| Paimenten vauhdissa |
 |
| Titon vuoro mennä kelkalla |
lauantai 5. tammikuuta 2013
You only live once, but if you do it right, once is enough.
Useamman viikon olen miettinyt, mitä vuosi 2013 soisi tuovan tullessaan. Olisi niin helppoa, jos pitäisi listata, mitkä kirjat aion lukea tänä vuonna, mutta koiriin liittyvien tavoitteiden asettelu on paljon hankalampaa. Jotta vuodelle olisi jonkinlainen ohjenuora, kirjataan ylös ajatuksia, jotka tällä hetkellä ruuhkauttavat pientä päätäni.
1. Lenkkeily
* Tämä menee nyt uusiksi lähinnä ohitusten saralla. Tito on oikeastaan helppo ohittelukaveri, koska se ei hyöki muita kohti, hauku, murise, sinkoile tai tee muita eleitä, jotka vaatisivat pään lyömistä seinään. Yksi mutta löytyy kuitenkin, Tito tuijottaa. Ei missään nimessä aina, mutta joskus tuijottaa. Tätä olen katsonut läpi sormieni, koska se ei ole hankaloittanut lenkkeilyä. Tito voi ohittaa toiset koirat vapaanakin jalkani vieressä, mutta toista koiraa tuijottaen. Ei se siitä mihinkään lähde, mutta siitä huolimatta tämä ei ole toivottavaa. Tätä on lähdetty jo työstämään hyvin tuloksin, mutta täytyy sanoa, että on tullut pentuajat vahvoina mieleen. Naksuttelut, kääntymiset, tarkat ajoitukset ja muut ovat jälleen lenkkeilymme kulmakivinä. Ensin tuli turhautuminen, että olemmeko aivan lähtöruudussa, mutta tänään huomasin tykkääväni pienestä projektistani.
* Tuttujen ihmisten ja etenkin koirien kanssa lenkkeily. Tavoite on säilyttää samat kriteerit niin yksin kuin muidenkin kanssa lenkkeillessä.
2. Jänikset
* Me lähdemme Kivikkoon metsästämään jäniksiä ja toivon, ettei minuutin mittaisia painajaisia enää tule. Titohan tulee takaisin yhtä nopeasti kuin lähteekin, mutta siinä on noin minuutti liikaa.
3. Agility
* Pohjien hyödyntäminen ja palasten kokoaminen kokonaisuuksiksi - toisin sanoen kaikkien esteiden suorittaminen varmaksi. Samalla joudun päättämään muutamaan asiaan, minkälaisen suorituksen todella haluan.
* Jonkun osaavan koulutukseen osallistuminen.
* Keväällä ehkä mölleihin, mutta syksyllä viimeistään kisoihin.
4. Toko
* Muutaman kuukauden tässä taas treenattu ja viimeksi tänään aamulla Tito oli aivan käsittämättömän upea. Tekisikö syksyllä jo mieli näyttää muillekin, miten upea se on?
5. Nenätyöt
* Jälkeä jatketaan, koska se osoittautui hauskaksi lajiksi. Tämän vuoden tavoitteita ovat ainakin pitkät jäljet, hyvät janatyöskentelyt ja alustojen vaihtelut. Tähän mennessä Tito on ajanut vain minun tallaamiani jälkiä eli kokeillaan myös muiden tallaamia.
* Esineitä etsitään ja harjoituksia vaikeutetaan entisestään. Tito on etsinyt myös muiden hajuisia esineitä, mutta tänä vuonna toivottavasti vielä enemmän. Esineiden määrää ja etäisyyksiä kasvatetaan.
6. Vauhtilajit
* Talvella kelkkaillaan ja helmikuussa kisoihin. Tarkoitus on mennä Titolla ja Varjolla, joiden treenaaminen on jo aloitettu.
* Lumien sulettua kokeillaan pyöräilyä ja mahdollisesti Kickbikea. Koska omista varusteista löytyvät vain mummopyörä ja Jamiksen Supernova, täytyy jostain hankkia joko se pyörä tai Kickbike. Juokseminen ei ole vielä mahdollista oman selkäni takia, mutta toivottavasti pääsemme kesällä myös crossailemaan.
7. Temput
* Uusia temppuja opetellaan enemmän kuin edellisenä vuonna ja uusiin temppuihin liitetään vihje.
8. Minä
* Opettelen pitämään omista arvoistani kiinni enkä annan muiden vaikuttaa tekemisiini niin kuin on välillä päässyt käymään.
* Päätän etukäteen selkeästi, minkälaisen suorituksen haluan ja keskitän ajatukseni sen toteuttamiseksi.
* Pidän treenituokiot lyhyinä, aktiivisina ja järkevinä.
* Opettelen käyttämään vihjeitä!
Muuta
* Titoliini jää keväällä viikonlopuksi saareen vanhemmille hoitoon, koska käymme siskoni kanssa Tukholmassa. Nyt lähteminen ei tunnu lainkaan niin kamalalta ajatukselta kuin vuosi sitten.
* Haluaisin viedä Titon näyttelyyn ja täysin huumorilla. Olisi kiva tietää, mitä mieltä joku täysin vieras ihminen on Titon ulkonäöstä. Jos karvakorva saisi jonkun järkevän tuloksen, ei tarvitse enää kuin kisata, jotta Titosta tulisi valio. Kätevää.
* Kesällä vaeltamaan kenties parin koirakon kanssa. Karhunkierros houkuttelisi, koska olen kuullut siitä paljon hyvää.
* Teen inventaarion Titon tavaroista ja myyn ylimääräiset tarvikkeet pois.
* En hanki koiranpentua vuonna 2013.
1. Lenkkeily
* Tämä menee nyt uusiksi lähinnä ohitusten saralla. Tito on oikeastaan helppo ohittelukaveri, koska se ei hyöki muita kohti, hauku, murise, sinkoile tai tee muita eleitä, jotka vaatisivat pään lyömistä seinään. Yksi mutta löytyy kuitenkin, Tito tuijottaa. Ei missään nimessä aina, mutta joskus tuijottaa. Tätä olen katsonut läpi sormieni, koska se ei ole hankaloittanut lenkkeilyä. Tito voi ohittaa toiset koirat vapaanakin jalkani vieressä, mutta toista koiraa tuijottaen. Ei se siitä mihinkään lähde, mutta siitä huolimatta tämä ei ole toivottavaa. Tätä on lähdetty jo työstämään hyvin tuloksin, mutta täytyy sanoa, että on tullut pentuajat vahvoina mieleen. Naksuttelut, kääntymiset, tarkat ajoitukset ja muut ovat jälleen lenkkeilymme kulmakivinä. Ensin tuli turhautuminen, että olemmeko aivan lähtöruudussa, mutta tänään huomasin tykkääväni pienestä projektistani.
* Tuttujen ihmisten ja etenkin koirien kanssa lenkkeily. Tavoite on säilyttää samat kriteerit niin yksin kuin muidenkin kanssa lenkkeillessä.
2. Jänikset
* Me lähdemme Kivikkoon metsästämään jäniksiä ja toivon, ettei minuutin mittaisia painajaisia enää tule. Titohan tulee takaisin yhtä nopeasti kuin lähteekin, mutta siinä on noin minuutti liikaa.
3. Agility
* Pohjien hyödyntäminen ja palasten kokoaminen kokonaisuuksiksi - toisin sanoen kaikkien esteiden suorittaminen varmaksi. Samalla joudun päättämään muutamaan asiaan, minkälaisen suorituksen todella haluan.
* Jonkun osaavan koulutukseen osallistuminen.
* Keväällä ehkä mölleihin, mutta syksyllä viimeistään kisoihin.
4. Toko
* Muutaman kuukauden tässä taas treenattu ja viimeksi tänään aamulla Tito oli aivan käsittämättömän upea. Tekisikö syksyllä jo mieli näyttää muillekin, miten upea se on?
5. Nenätyöt
* Jälkeä jatketaan, koska se osoittautui hauskaksi lajiksi. Tämän vuoden tavoitteita ovat ainakin pitkät jäljet, hyvät janatyöskentelyt ja alustojen vaihtelut. Tähän mennessä Tito on ajanut vain minun tallaamiani jälkiä eli kokeillaan myös muiden tallaamia.
* Esineitä etsitään ja harjoituksia vaikeutetaan entisestään. Tito on etsinyt myös muiden hajuisia esineitä, mutta tänä vuonna toivottavasti vielä enemmän. Esineiden määrää ja etäisyyksiä kasvatetaan.
6. Vauhtilajit
* Talvella kelkkaillaan ja helmikuussa kisoihin. Tarkoitus on mennä Titolla ja Varjolla, joiden treenaaminen on jo aloitettu.
* Lumien sulettua kokeillaan pyöräilyä ja mahdollisesti Kickbikea. Koska omista varusteista löytyvät vain mummopyörä ja Jamiksen Supernova, täytyy jostain hankkia joko se pyörä tai Kickbike. Juokseminen ei ole vielä mahdollista oman selkäni takia, mutta toivottavasti pääsemme kesällä myös crossailemaan.
7. Temput
* Uusia temppuja opetellaan enemmän kuin edellisenä vuonna ja uusiin temppuihin liitetään vihje.
8. Minä
* Opettelen pitämään omista arvoistani kiinni enkä annan muiden vaikuttaa tekemisiini niin kuin on välillä päässyt käymään.
* Päätän etukäteen selkeästi, minkälaisen suorituksen haluan ja keskitän ajatukseni sen toteuttamiseksi.
* Pidän treenituokiot lyhyinä, aktiivisina ja järkevinä.
* Opettelen käyttämään vihjeitä!
Muuta
* Titoliini jää keväällä viikonlopuksi saareen vanhemmille hoitoon, koska käymme siskoni kanssa Tukholmassa. Nyt lähteminen ei tunnu lainkaan niin kamalalta ajatukselta kuin vuosi sitten.
* Haluaisin viedä Titon näyttelyyn ja täysin huumorilla. Olisi kiva tietää, mitä mieltä joku täysin vieras ihminen on Titon ulkonäöstä. Jos karvakorva saisi jonkun järkevän tuloksen, ei tarvitse enää kuin kisata, jotta Titosta tulisi valio. Kätevää.
* Kesällä vaeltamaan kenties parin koirakon kanssa. Karhunkierros houkuttelisi, koska olen kuullut siitä paljon hyvää.
* Teen inventaarion Titon tavaroista ja myyn ylimääräiset tarvikkeet pois.
* En hanki koiranpentua vuonna 2013.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - kulunut ja toimiva sanonta
Piti saada tekstiä ulos eilisen puolella, mutta eihän se onnistunut, koska raketteja täytyi päästä ihailemaan Titon kanssa. Tito teki erinomaiset liukkaan kelin seuruut kaiken räiskinnän keskellä. Oli aivan pakko viedä Tito paikkoihin, joista ne raketit lähetetään. Ensin korvia huumaava sihinä ja suhina, jonka jälkeen kovia pamauksia ja pään ylle laajenevat valot.
Kuljettiinpa pitkin yhtä siltaa, jolla oli nuoriso lähettämässä raketteja. Kovaa huusivat ja mekastivat juhlintansa lomassa. Hipsimme heidän ohi ja silloin yksi poika komensi muita nuoria: "Hei, tossa menee koira. Älkää huutako noin kovaa tai se pelästyy." Meinasin alkaa nauraa ääneen, koska olimme juuri kävelleet rakettisirkuksen keskellä. Juu, huutojahan tuo koira sitten pelästyykin...
Tarkoitus oli kuitenkin kirjoittaa kuluneesta vuodesta. Käydään siis läpi ajatukset tammikuulta:
1. Rauhoittuminen
Emmi, vaihdetaanko koiria? Minua ei välttämättä haittaisi, jos Titoa ei joka sekunti kiinnostaisi treenata. Olisi ihan hyvä, jos se näyttäisi joskus keskisormea ja sanoisi: "Kokeile itse nousta maasta makaamasta seisomaan liikuttamatta jalkojasi!"
Rauhoittuminen edistyy vähitellen sheippausta hyödyntäen. Meillä on kuitenkin vielä pitkän pitkä matka edessä tällä saralla.
Rauhoittumisessa on tapahtunut paljon edistymistä, mutta joissain asioissa tuli loppuvuodesta takapakkia. Keskisormea tuo on näyttänyt (tosin ei rauhoittumisessa), mutta se on lähinnä oma tulkintani ja syyn tiedän hyvin itse. Syy on tasan se, ettei Titolla ole asioille käskysanoja eikä se tosiaan voi tietää, mitä milloinkin haluan sen tekevän. Tästä tuleekin yksi tärkeimmistä tavoitteita alkaneelle vuodelle.
2. Lenkkeily rennommaksi
Olisi toivottavaa, että hihnan päässä olisi astetta levollisempi tapaus kuin nyt. Vastaehdollistaminen on mielestäni huikea tapa toimia koiran kanssa, mutta se saatta aiheuttaa pienen kaaoksen. Kesällä Tito juoksi täysiä luokseni, kun puussa raakkui lintu tai pellolla lensi perhonen. Näistä olenkin jo pitkään kehunut, mutta perään vapauttanut ilman sen suurempia leikkejä tms. Toivon, ettei tämä kuitenkaan muuttaisi muista koirista tapahtuvaan luoksetuloon. Olen tosin muiden koirien kanssa saattanut myös makuuttaa Titoa tai tehnyt muuta vähemmän kiihdyttävää. Onhan se kiva, että koira aktivoituu muista koirista, mutta rajansa kaikella.
Opittuaan ravaamisen jalon taidon Titon lenkkeily on rauhoittunut huomattavasti. Paljon on vaikuttanut myös se, että en vaadi kaikista ärsykkeistä luokse sinkoamista. Koiralle kehut ja kuittaus, että ei tarvitse tulla. Lenkkeily kytkettynä on koko ajan mukavampaa. Kun olemme liikenteessä kaksin, voin todella nauttia hihnalenkkeilystä. Pakkahan hajoaa "aavistuksen", jos kuljemme jonkun kanssa. Syy löytyy tähänkin, vai onkohan tässä jo selittelyn makua..? Kun kuljemme kenen tahansa muun kanssa, en osaa pitää omista kriteereistäni kiinni. Hävettää ihan, miten annan muiden vaikuttaa omaan tekemiseen.
Ilmeisesti näistä jokaisesta tavoitteesta saadaan parin mutkan kautta uusi tavoite.
3. Agility
Tiesittekö, että olen oikeasti vannoutunut agilityihminen? Kun olin yläasteella, isäni antoi yhden pellon käyttööni, jotta sain tehtyä siihen agilityradan. Hän varmasti innostui, kun tein pellosta ruohokentän!
Tein esteet samoilla väreillä kuin Agilityn MM-kisoissa vuonna 2000. Lisään esteistäni kuvia myöhemmin, koska ne ovat ulkoisella kovalevyllä.
Meillä alkaa tällä viikolla viikottaiset treenit kaveriporukalla. Mukana on kisaavia ja osaavia, sekä lajiin tutustuvia. Katsotaan, minkälainen agilitykoira Tito lopulta on. Kesän ja syksyn treenaamisen perusteella se luulee tietävänsä, miten rata menee. Olenkin tehnyt hurjasti harjoituksia, joissa Titon on pakko olla kanssani samalla kartalla tai palkka ei lennä. Sanoisin, että se kuuntelee huomattavasti paremmin kuin heinäkuussa.
Koulutan esteet edelleen mahdollisimman paljon positiivisella vahvistamisella, koska tähän mennessä olen saanut niin varsin kiitettäviä tuloksia.
Agilitya on tahkottu ja monenlaista harjoitusta tehty. Pidän kovasti Titon kanssa treenaamisesta ja se osaa lähes aina yllättää myönteisesti vaikkapa suoriutumalla vaikeasta kohdasta, tulemalla hyvin johonkin ohjaukseen tai etenemällä juuri niin kuin toivon. Ensimmäiset kisaa jäljittelevät askartelut käytiin syksyllä tekemässä ja niistä suoriuduttiin hienosti. Toistaiseksi asiaa ei ole kisakentille, mutta eiköhän sinne vielä päästä.
4. Toko
Juu, juu, me treenaamme TOdella KOvaa tätä lajia. Tänään luin töissä tokon sääntökirjaa tauolla. Kiitos Sannillejoululahjasta! Kikkailen opetustapojen kanssa, koska haluan kokeilla uusia juttuja koko ajan. Tito on osannut jo vuoden verran tulla sivulle suoraan ja oikeaan paikkaan. Kuinkas sitten kävikään? Päätin, että haluan paljon hauskemman pakitustyylin. Pari viikkoa on leikitty samoja kiepsahduksia, joita käytän dog frisbeessä. Toissayönä otin naksun ja namit esiin. Viisi minuuttia ja seisoin tattina, kun Tito pakitti edestäni (eteentulo) täydellisesti perusasentoon. Otin näitä muutaman ja lähdin hihkuen yölenkille.
Meille toko on hupilaji, mutta silti kaikki pitää osata viimisen päälle, jos kokeeseen mennään. Eli ei mennä.
Välillä treenattu jopa ajatuksella ja säännöllisesti, toisinaan ollut pitkiäkin aikoja, ettei pientä puuhastelua enempää ole tapahtunut. Pohjia liikkeisiin on paljon, mutta kuka rakentaisi sen linnan ja laittaisi lipun torniin liehumaan?
5. Dog Frisbee
Heittokäsi kuntoon niin, että hanskassa on vuoden lopussa ainakin 20 eri heittoa hallitusti. Titolle parempi hyppytyyli ja syksyllä meillä on valmis koreografia. Malttia treenaamiseen. Toivon pääseväni jonkun ulkomaisen kiekkoilijan oppeihin. Yksi on mahdollisesti tulossa Suomeen.
Tämähän ei toteutunut lainkaan, vaikka kiekkoja tuli tilattua lisääkin. Kyllä tätä jonkin verran tuli treenattua, ja Tito teki hienosti ja kirjaimellisesti "veri suussa". Eipähän tullut treenattua liikaa, mikä on yleensä kahdesta vaihtoehdosta se toinen.
6. Paimennus
Tähän meni maku totaalisesti viime kerralla eli katsotaan nyt, mitä tämän suhteen tehdään. Ehkä ei mitään. Ehkä päästään Titon jonkun päiväkodin pihalle ja opetan sen paimentamaan lapsia. Pitäähän sen jotain saada paimentaa.
Ei paimennettu lapsia eikä paljon muutakaan. Käytiin kerran katsomassa lampaita, ja Tito on tosiaan kiinnostunut lampaista. Minulta ei kuitenkaan löydy intoa harrastaa lajia, jota voin käydä muutaman kerran vuodessa treenaamassa.
7. Cani Cross
Aloitettiin syksyllä, mutta jäi, kun tuli märkää, pimeää ja liukasta. Tämä täytyy laittaa kalenteriin ainakin viikon välein, jottei unohdu.
Juostiin keväällä ja kesällä, mutta sitten töistä rasittunut selkä ei kestänyt enää mitään. Hyvin ehdittiin kuitenkin päästä lajin makuun, ja hankin uuden vetovyönkin. Vanha kivikauden nahkavyö sai siirtyä uuden jalkaremmillisen kevyen mallin tieltä.
8. Nenähommat
Pennusta asti olen pitänyt Titon kuonon aktiivisena vaihtelevien nenätehtävien kanssa. Erilaisia asioita on saanut etsiä jälkeä pitkin ja tuulihaulla. Tunnareita on harjoiteltu tammenterhoilla, kävyillä ja kepeillä. Hyvin etsii, ei maistele ja löytää oman. Kokeilen myös saada jotain jäljen tynkää aikaiseksi. Tein eilen ja tänään minijäljet. Hyvin seurasi, mutta näitä tehdään täysin nenän aktivoimiseksi. Ei paineita opetustavoista, kun kaikki tehdään kuitenkin väärin!
Tunnarin kanssa tehtiin syksyllä tehotreeniä ja se tuotti selvästi tulosta. Alkuvaikeudet selätettiin ja päästiin leikkimään erilaisten kapulakuvioiden kanssa.
Jäljestämisestähän me lopulta innostuttiin enemmänkin! Itselläni oli ja on vain aavistus lajista, mutta kovalla halulla Tito etenee ja hienoja kulmiakin on nähty. Jälkien tekeminen on ollut paljon hauskempaa kuin olisin osannut odottaa. En ole opettanut Titolle jokaisen askelen tarkistamista, koska minua ei lainkaan huvita sellainen. Kerron alkaneen vuoden tavoitteissa enemmän, minkälaisen jäljen ajamisen haluaisin Titolle.
9. Terveys
Tito menee kuvauksiin 6.2.2012. Kuvautan näillä näkymin lonkat, kyynärät, olat, selän ja tarkistutan silmät. Mielenkiinnolla odotan, miltä pienen pyörremyrskyn sisällä näyttää.
Kuvattu ja täysin terve!
10. Kisoihin?
Haluaisin korkata sekä tokon että agilityn, vaikka sitten mölleillä, tämän vuoden aikana.
Tokoa ei ainakaan, mutta agilityssa päästiin pyörähtämään hyppyradalla möllien merkeissä. Hyvältä tuntui ja hyvin meni.
11. Muuta
Yritän psyykata itseäni siihen, että voin jättää Titon pariksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon. Siskoni asuu Ruotsissa ja sinne pitää päästä kylään. Tito on valmis, minä en.
Olisi kiva saada Tito tottumaan kissoihin, mutta pitääkö minun hankkia sitä varten kissa?
Sisko muutti Ruotsista takaisin Suomeen siinä vaiheessa, kun olin valmis lähtemään. Koska reissusta on kuitenkin sovittu, se toteutetaan keväällä enkä ole enää yhtää niin huolissani Titon jättämisestä vanhemmilleni. Eihän tuo karvakorva mene rikki.
Kissat ovat edelleen aivan mahdoton tehtävä, koska kukaan perheessäni ei anna minun tehdä harjoituksia. Kuulemma on vaara, että äidin vaasit kaatuvat ja menevät rikki.
Muita mainitsemisen arvoisia asioita vuodelta 2012 ovat ainakin:
* Titon uudet koirakaverit. Kiitos niiden omistajille, jotka jaksoivat tulla liikuttamaan Titoa minun ollessani sairaslomalla.
* Antoisat agilitytreenit hyvässä seurassa.
* Kicksparkin ostaminen ja uuden, aivan uskomattoman hienon lajin löytäminen. Kavereiden kesken perustettiin jo Greased Lightnings -ryhmä, jonka ensimmäiset yhteistreenit ovat ensi sunnuntaina.
* Perfektionistien stressifoorumi, joka on kahden höyrypään yhteinen keskustelypalsta.
* Ihana lenkki Varjon kanssa viime syksynä.
* Ensimmäinen vaellukseksi luokiteltava reissu Repovedelle.
* Hetket, jolloin tunnen olevani ylpeä koirastani.
Hieno vuosi, jonka päätteeksi saan todeta oppineeni jälleen enemmän kuin koskaan.
Kuljettiinpa pitkin yhtä siltaa, jolla oli nuoriso lähettämässä raketteja. Kovaa huusivat ja mekastivat juhlintansa lomassa. Hipsimme heidän ohi ja silloin yksi poika komensi muita nuoria: "Hei, tossa menee koira. Älkää huutako noin kovaa tai se pelästyy." Meinasin alkaa nauraa ääneen, koska olimme juuri kävelleet rakettisirkuksen keskellä. Juu, huutojahan tuo koira sitten pelästyykin...
Tarkoitus oli kuitenkin kirjoittaa kuluneesta vuodesta. Käydään siis läpi ajatukset tammikuulta:
1. Rauhoittuminen
Emmi, vaihdetaanko koiria? Minua ei välttämättä haittaisi, jos Titoa ei joka sekunti kiinnostaisi treenata. Olisi ihan hyvä, jos se näyttäisi joskus keskisormea ja sanoisi: "Kokeile itse nousta maasta makaamasta seisomaan liikuttamatta jalkojasi!"
Rauhoittuminen edistyy vähitellen sheippausta hyödyntäen. Meillä on kuitenkin vielä pitkän pitkä matka edessä tällä saralla.
Rauhoittumisessa on tapahtunut paljon edistymistä, mutta joissain asioissa tuli loppuvuodesta takapakkia. Keskisormea tuo on näyttänyt (tosin ei rauhoittumisessa), mutta se on lähinnä oma tulkintani ja syyn tiedän hyvin itse. Syy on tasan se, ettei Titolla ole asioille käskysanoja eikä se tosiaan voi tietää, mitä milloinkin haluan sen tekevän. Tästä tuleekin yksi tärkeimmistä tavoitteita alkaneelle vuodelle.
2. Lenkkeily rennommaksi
Olisi toivottavaa, että hihnan päässä olisi astetta levollisempi tapaus kuin nyt. Vastaehdollistaminen on mielestäni huikea tapa toimia koiran kanssa, mutta se saatta aiheuttaa pienen kaaoksen. Kesällä Tito juoksi täysiä luokseni, kun puussa raakkui lintu tai pellolla lensi perhonen. Näistä olenkin jo pitkään kehunut, mutta perään vapauttanut ilman sen suurempia leikkejä tms. Toivon, ettei tämä kuitenkaan muuttaisi muista koirista tapahtuvaan luoksetuloon. Olen tosin muiden koirien kanssa saattanut myös makuuttaa Titoa tai tehnyt muuta vähemmän kiihdyttävää. Onhan se kiva, että koira aktivoituu muista koirista, mutta rajansa kaikella.
Opittuaan ravaamisen jalon taidon Titon lenkkeily on rauhoittunut huomattavasti. Paljon on vaikuttanut myös se, että en vaadi kaikista ärsykkeistä luokse sinkoamista. Koiralle kehut ja kuittaus, että ei tarvitse tulla. Lenkkeily kytkettynä on koko ajan mukavampaa. Kun olemme liikenteessä kaksin, voin todella nauttia hihnalenkkeilystä. Pakkahan hajoaa "aavistuksen", jos kuljemme jonkun kanssa. Syy löytyy tähänkin, vai onkohan tässä jo selittelyn makua..? Kun kuljemme kenen tahansa muun kanssa, en osaa pitää omista kriteereistäni kiinni. Hävettää ihan, miten annan muiden vaikuttaa omaan tekemiseen.
Ilmeisesti näistä jokaisesta tavoitteesta saadaan parin mutkan kautta uusi tavoite.
3. Agility
Tiesittekö, että olen oikeasti vannoutunut agilityihminen? Kun olin yläasteella, isäni antoi yhden pellon käyttööni, jotta sain tehtyä siihen agilityradan. Hän varmasti innostui, kun tein pellosta ruohokentän!
Tein esteet samoilla väreillä kuin Agilityn MM-kisoissa vuonna 2000. Lisään esteistäni kuvia myöhemmin, koska ne ovat ulkoisella kovalevyllä.
Meillä alkaa tällä viikolla viikottaiset treenit kaveriporukalla. Mukana on kisaavia ja osaavia, sekä lajiin tutustuvia. Katsotaan, minkälainen agilitykoira Tito lopulta on. Kesän ja syksyn treenaamisen perusteella se luulee tietävänsä, miten rata menee. Olenkin tehnyt hurjasti harjoituksia, joissa Titon on pakko olla kanssani samalla kartalla tai palkka ei lennä. Sanoisin, että se kuuntelee huomattavasti paremmin kuin heinäkuussa.
Koulutan esteet edelleen mahdollisimman paljon positiivisella vahvistamisella, koska tähän mennessä olen saanut niin varsin kiitettäviä tuloksia.
Agilitya on tahkottu ja monenlaista harjoitusta tehty. Pidän kovasti Titon kanssa treenaamisesta ja se osaa lähes aina yllättää myönteisesti vaikkapa suoriutumalla vaikeasta kohdasta, tulemalla hyvin johonkin ohjaukseen tai etenemällä juuri niin kuin toivon. Ensimmäiset kisaa jäljittelevät askartelut käytiin syksyllä tekemässä ja niistä suoriuduttiin hienosti. Toistaiseksi asiaa ei ole kisakentille, mutta eiköhän sinne vielä päästä.
4. Toko
Juu, juu, me treenaamme TOdella KOvaa tätä lajia. Tänään luin töissä tokon sääntökirjaa tauolla. Kiitos Sannillejoululahjasta! Kikkailen opetustapojen kanssa, koska haluan kokeilla uusia juttuja koko ajan. Tito on osannut jo vuoden verran tulla sivulle suoraan ja oikeaan paikkaan. Kuinkas sitten kävikään? Päätin, että haluan paljon hauskemman pakitustyylin. Pari viikkoa on leikitty samoja kiepsahduksia, joita käytän dog frisbeessä. Toissayönä otin naksun ja namit esiin. Viisi minuuttia ja seisoin tattina, kun Tito pakitti edestäni (eteentulo) täydellisesti perusasentoon. Otin näitä muutaman ja lähdin hihkuen yölenkille.
Meille toko on hupilaji, mutta silti kaikki pitää osata viimisen päälle, jos kokeeseen mennään. Eli ei mennä.
Välillä treenattu jopa ajatuksella ja säännöllisesti, toisinaan ollut pitkiäkin aikoja, ettei pientä puuhastelua enempää ole tapahtunut. Pohjia liikkeisiin on paljon, mutta kuka rakentaisi sen linnan ja laittaisi lipun torniin liehumaan?
5. Dog Frisbee
Heittokäsi kuntoon niin, että hanskassa on vuoden lopussa ainakin 20 eri heittoa hallitusti. Titolle parempi hyppytyyli ja syksyllä meillä on valmis koreografia. Malttia treenaamiseen. Toivon pääseväni jonkun ulkomaisen kiekkoilijan oppeihin. Yksi on mahdollisesti tulossa Suomeen.
Tämähän ei toteutunut lainkaan, vaikka kiekkoja tuli tilattua lisääkin. Kyllä tätä jonkin verran tuli treenattua, ja Tito teki hienosti ja kirjaimellisesti "veri suussa". Eipähän tullut treenattua liikaa, mikä on yleensä kahdesta vaihtoehdosta se toinen.
6. Paimennus
Tähän meni maku totaalisesti viime kerralla eli katsotaan nyt, mitä tämän suhteen tehdään. Ehkä ei mitään. Ehkä päästään Titon jonkun päiväkodin pihalle ja opetan sen paimentamaan lapsia. Pitäähän sen jotain saada paimentaa.
Ei paimennettu lapsia eikä paljon muutakaan. Käytiin kerran katsomassa lampaita, ja Tito on tosiaan kiinnostunut lampaista. Minulta ei kuitenkaan löydy intoa harrastaa lajia, jota voin käydä muutaman kerran vuodessa treenaamassa.
7. Cani Cross
Aloitettiin syksyllä, mutta jäi, kun tuli märkää, pimeää ja liukasta. Tämä täytyy laittaa kalenteriin ainakin viikon välein, jottei unohdu.
Juostiin keväällä ja kesällä, mutta sitten töistä rasittunut selkä ei kestänyt enää mitään. Hyvin ehdittiin kuitenkin päästä lajin makuun, ja hankin uuden vetovyönkin. Vanha kivikauden nahkavyö sai siirtyä uuden jalkaremmillisen kevyen mallin tieltä.
8. Nenähommat
Pennusta asti olen pitänyt Titon kuonon aktiivisena vaihtelevien nenätehtävien kanssa. Erilaisia asioita on saanut etsiä jälkeä pitkin ja tuulihaulla. Tunnareita on harjoiteltu tammenterhoilla, kävyillä ja kepeillä. Hyvin etsii, ei maistele ja löytää oman. Kokeilen myös saada jotain jäljen tynkää aikaiseksi. Tein eilen ja tänään minijäljet. Hyvin seurasi, mutta näitä tehdään täysin nenän aktivoimiseksi. Ei paineita opetustavoista, kun kaikki tehdään kuitenkin väärin!
Tunnarin kanssa tehtiin syksyllä tehotreeniä ja se tuotti selvästi tulosta. Alkuvaikeudet selätettiin ja päästiin leikkimään erilaisten kapulakuvioiden kanssa.
Jäljestämisestähän me lopulta innostuttiin enemmänkin! Itselläni oli ja on vain aavistus lajista, mutta kovalla halulla Tito etenee ja hienoja kulmiakin on nähty. Jälkien tekeminen on ollut paljon hauskempaa kuin olisin osannut odottaa. En ole opettanut Titolle jokaisen askelen tarkistamista, koska minua ei lainkaan huvita sellainen. Kerron alkaneen vuoden tavoitteissa enemmän, minkälaisen jäljen ajamisen haluaisin Titolle.
9. Terveys
Tito menee kuvauksiin 6.2.2012. Kuvautan näillä näkymin lonkat, kyynärät, olat, selän ja tarkistutan silmät. Mielenkiinnolla odotan, miltä pienen pyörremyrskyn sisällä näyttää.
Kuvattu ja täysin terve!
10. Kisoihin?
Haluaisin korkata sekä tokon että agilityn, vaikka sitten mölleillä, tämän vuoden aikana.
Tokoa ei ainakaan, mutta agilityssa päästiin pyörähtämään hyppyradalla möllien merkeissä. Hyvältä tuntui ja hyvin meni.
11. Muuta
Yritän psyykata itseäni siihen, että voin jättää Titon pariksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon. Siskoni asuu Ruotsissa ja sinne pitää päästä kylään. Tito on valmis, minä en.
Olisi kiva saada Tito tottumaan kissoihin, mutta pitääkö minun hankkia sitä varten kissa?
Sisko muutti Ruotsista takaisin Suomeen siinä vaiheessa, kun olin valmis lähtemään. Koska reissusta on kuitenkin sovittu, se toteutetaan keväällä enkä ole enää yhtää niin huolissani Titon jättämisestä vanhemmilleni. Eihän tuo karvakorva mene rikki.
Kissat ovat edelleen aivan mahdoton tehtävä, koska kukaan perheessäni ei anna minun tehdä harjoituksia. Kuulemma on vaara, että äidin vaasit kaatuvat ja menevät rikki.
Muita mainitsemisen arvoisia asioita vuodelta 2012 ovat ainakin:
* Titon uudet koirakaverit. Kiitos niiden omistajille, jotka jaksoivat tulla liikuttamaan Titoa minun ollessani sairaslomalla.
* Antoisat agilitytreenit hyvässä seurassa.
* Kicksparkin ostaminen ja uuden, aivan uskomattoman hienon lajin löytäminen. Kavereiden kesken perustettiin jo Greased Lightnings -ryhmä, jonka ensimmäiset yhteistreenit ovat ensi sunnuntaina.
* Perfektionistien stressifoorumi, joka on kahden höyrypään yhteinen keskustelypalsta.
* Ihana lenkki Varjon kanssa viime syksynä.
* Ensimmäinen vaellukseksi luokiteltava reissu Repovedelle.
* Hetket, jolloin tunnen olevani ylpeä koirastani.
Hieno vuosi, jonka päätteeksi saan todeta oppineeni jälleen enemmän kuin koskaan.
 |
| Kuva, josta tämä blogi sai nimensä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)