tiistai 20. marraskuuta 2012

Learning is its own exceeding great reward.

Sanoin pari viikkoa sitten, että Tito ei nyt oikein tunnu tajuavan tunnaria. Ulkona selvältä tuntunut asia oli aivan mahdoton tehtävä sisällä. Kapuloita piti maistella ja kaikkia kannatti tuoda näytille. Sillähän todennäköisyys kasvaa - kun tuo kaikki. Jonain iltana, koska askartelu tapahtuu aina iltaisin, harjoiteltiin eteisessä ja keksin ottaa kengät avuksi. Että mitä? Ensin yksi kenkä ja käsissä pyöritelty kapula pihtien avulla kengän perukoille. Titon piti merkata kenkä tunkemalla kuono sinne. Parin toiston jälkeen aloin lisätä kenkiä ja edelleen Titon piti merkata kapulalla varustettu kenkä tunkemalla kuono kyseiseen kenkään. Vaihdoin kenkien paikkoja ja Tito oli tehtävässä hyvin mukana. Välillä naksautin ihan vain siitä, että kuulin nenän tuhisevan. Syy, miksi laitoin kapuloita kenkiin, on yksinkertainen. En halunnut antaa Titolle mahdollisuutta koskea itse kapulaan. Halusin saada vain haistelun esille ja oikean kapulan merkkaamisen.

Tästä edettiin siihen, että laitoin kapulat lattialistan viereen. Myös tällä ajattelin minimoida kapuloiden ottamisen suuhun. Kapulaan on paljon vaikeampi tarttua, kun se on kiinni seinässä. Kapulan merkkaamisen tekniikka oli harjoiteltu jo viikkoja sitten eli kuono piti vain tunkea kapulaan kiinni. Tarkalla naksuttelulla sain Titon tajuamaan, että niitä kapuloita ei kuulu ottaa suuhun - vielä.

Nyt tarvittiin kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Tito yritti kovasti merkata vain jonkun kapulan, mutta ajattelin, että se ymmärtää kyllä, kun väärien merkkaamista ei huomioida. Vähitellen hulivilin päässä alkoi raksuttaa ja piuhat yhdistyä. Lisäilin kapuloita seinän viereen ja vaihtelin niiden järjestystä. Tietysti vaihdoin myös itse kapuloita, jottei joku fiksuna etsisi omaa kuolaansa. Aloin siirtää kapuloita kauemmaksi seinästä eikä tämä tuottanut sekaannusta. Pari kertaa Tito yritti nostaa kapulan, mutta tämä oli yleensä tuloksena järjettömistä toistomääristä ja väsymisestä. Joskun minä vielä opin...

Viimeksi pääsimme jo siihen, että lattialla oli 15 kapulaa (3x5 -kuvio) noin 10 cm:n päässä toisistaan. Tito lähti rauhallisesti haistelemaan. Ei koskenut vääriin kapuloihin ja oman tullessa kohdalle, lyttäsi kuononsa siihen kiinni. Jatketaan ja katsotaan, miten tämä etenee. Nyt näyttää hyvältä!



5 kommenttia:

  1. Moi. Tulee niin mieleen se treeni mitä tein aikanaan Tepon kanssa (ja miten opetin Matille tunnarin, kun Matti ei millään meinannu tajuta, että kapuloita pitää haistaa). Opetin tepon pitämään nenää kiinni kapulassa, jossa oli mun haju. Myöhemmin sitten oppi tuomaan kapulan, mutta ensin oli tuo tunnistus niin, että nenä kapulaan kiinni. Mun fb sivuilla on videoita siitä miten homma eteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnari-Teppo!
      Sun pitää, Päivi, opettaa Ipsukalle lisää tokojuttuja. :)

      Poista
  2. Mistä näitä ideoita tulee? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä! Ne vain tupsahtavat mieleen ja niitä tekee mieli kokeilla. :D

      Poista