Maailma Titon silmin

Tito on tehnyt nyt viikon lenkkejä kytkettynä. Olemme siis tehneet enimmäkseen lyhyitä lenkkejä, ja minä olen yrittänyt muistaa suosia pehmeitä nurmikoita. Välillä tämä on unohtunut ja eilen anturan haavan reunasta lähti pala pois. Ihan hyvä muistutus.

Tito ei aristele tassua lainkaan. Se liikkuu aivan normaalisti. Hihnalenkkien myötä olen myös saanut todeta, että meidän ravausprojekti on tehnyt tehtävänsä. Tito nostaa ravin helposti. On ilo nähdä, miten kevyesti Tito osaa ravata. Se osaa myös ravata hyvin lyhyellä askelella - "lähes paikallaan". Tänäänkin käytiin tunti lenkillä niin, että minä kävelin. Tito ravasi koko tämän ajan kevyesti vieressäni saaden välillä luvan käydä tarpeillaan. Pitkän askeleen raviin minun on tietysti jo juostava. Tulen hurjan iloiseksi ajatuksesta, mitä ravin omaksuminen tekee Titon syville lihaksille ja kunnolle yleensä. Tito valitsee vapaanakin ravin yhä useammin askellajikseen nyt, kun se on sellaisen löytänyt.

Olemme myös vain oleilleet ulkona. Lähellä olevat puutarhapalstat on tutkittu ja yrttejä haisteltu - muutama punaviinimarjaterttukin on tarttunut mukaan... Pitkästä aikaa ollaan myös tehty sitä, että jätän Titon jonnekin puuhun tai putiikin seinään kiinni. Harvemmin tulee tehtyä, kun yleensä vain mennään paikasta toiseen tai sitten mennään tekemään jotakin. Heppoja on käyty tervehtimässä useamman kerran ja rannalla on katseltu hanhia sekä sorsia. Hanhien jälkikasvut ovat muuten siinä iässä, että söpöys on muisto vain.

Koska olen lomalla ja ulkona on ollut hieno sää, olemme maanneet puistoissa ja nauttineet vain olemisesta. Puistoissa on hauskaa seurata maailman menoa. Samalla olen jälleen kerran pohtinut Titon tapaa katsella maailmaa. Tämä nousi esiin muutama ilta (yö) sitten, kun istuin Sannin kanssa ulkona. Illan kääntyessä vähitellen yöksi, juttelimme jälleen kerran kaikesta ja paransimme maailmaa. Neljän tunnin istuskelu parkkipaikan reunalla Titon kanssa oli mielenkiintoista. Neljässä tunnissa ehtii nähdä erilaisia ihmisiä, koiria, pyöriä, moottoripyöriä, kirsikkavarkaita, huoltomiehiä, matkalta palanneita perheitä, epämääräisiä hahmoja sekä tietysti kaikki mahdolliset autot ja rekat.

Tito asettui viereemme makaamaan ja seurasi siitä pimeyden tapahtumia. Titon havaitessa jotakin se on yleensä heti kiinnostunut asiasta. Aivan sama, mikä asia on kyseessä, se on Titon mielestä varmasti jotakin hurjan kiehtovaa. Yleensä se nostaa vähän korviaan ja yrittää kaikin keinoin miettiä, mistä on kyse. Vaikka yleisesti pelottavalta näyttävä hahmo lähestyisi ihan hiljaa Titoa kohti, se ei sano mitään. Sen sijaan se alkaa huiskia hännällään hurjaa vauhtia ja puhdistaa asvaltin hiekasta. Hahmon lähestyessä hännän tahti kiihtyy entisestään ja jos henkilö erehtyy katsomaan Titoa tai puhumaan kohdalla, häntä meinaa lähteä irti. Kun henkilö on ohittanut Titon, hännän tahti hiljenee vähitellen ja lopulta loppuu. Tämän jälkeen henkilö on unohdettu ja mielentila muuttuu taas rauhalliseksi.

Titon ollessa pienempi en voinut sietää sitä, että se rakasti kaikkia ihmisiä. Se oli ärsyttävää varsinkin, kun se ei koskaan osoittanut samanlaista mielenkiintoa minua kohtaan. Minä olin vain virallinen leikittäjä. Kun olen viime aikoina nähnyt yhtä ja toista pöhisijää, murisijaa ja haukahtelijaa päivänvalossa sekä iltahämärässä, olen tajunnut, miten arvokasta on omistaa koira, joka käyttää vaaleanpunaisia silmälaseja.

On huomattavasti helpompaa opettaa koiralle itsehillintää kuin yrittää kertoa, että ihmiset, äänet, koirat ja muut ovat "ihan ok". Minun ei myöskään tarvitse pelätä, että Tito saa peruuttamattomia traumoja tai syö jonkun, jos joku tulee yllättäen sitä käpälöimään. Minä mietin, onko kohteen ripsiväri vedenkestävää.

Tito kävi maanantaina eläinlääkärissä. Hoitotoimenpiteiden jälkeen lääkäri oli antamassa Titolle namia varmistaakseen, että Titolle jäisi käynnistä hyvä maku suuhun. Tilanne oli varsin ironinen. Tito ei nimittäin tykkää nameista ja toiseksi se oli rakastunut lääkäriin "ensisilmäyksellä". Sanoin sitten, että tämä hoituu ihan yhdellä käskyllä. Annoin Titolle vielä kerran luvan mennä moikkaamaan lääkäriä ja siitähän riemu repesi. Tito juoksi lääkärin luo ja kiitti omalla tavallaan rokotuksesta ja tarkastuksista.