tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kokkisota

Koiralliset ihmiset kinastelevat mielellään muutamasta asiasta enemmän kuin mistään muusta.

Koulutusmenetelmiä löytyy niin paljon kuin koirankouluttajiakin. Suuri osa uskoo omaan tapaansa ja menetelmäänsä sokeasti ja on valmis puolustamaan sitä sinnikkäästi. Suomalaisilla on sisua - sisua ja sinnikkyyttä jääräpäisesti väittää vastaan näkemättä tai edes yrittämättä ymmärtää muiden ajatuksia ja näkemyksiä.

Jotta jokaisella olisi varmasti tilaisuus esittää omia oikeita näkemyksiä, aletaan puhua koiran ruokkimisesta. Näin saadaan keskusteluun myös heidät, joille koiran kouluttaminen ei ole niin merkitsevä seikka. Koirien ruokinta on monelle lähes uskonto. Samalla, kun itse käytetään einesateria mikrossa, kokataan koiralle puurot, raastetaan vihannekset, ostetaan järkyttävän kallista kuivaruokaa ja mietitään, saako koira kaiken, kun se syö viikossa vain 10 eri eläinproteiinia.

Mielestäni on hienoa, että ihmiset ovat heränneet miettimään koiriensa ruokintaa. Harrastuskoirien ruokintaa on varmasti mietitty vuosia astetta tarkemmin. Tänä päivänä kuitenkin myös kotikoirien ruokinta on tarkempaa. Osaksi tähän vaikuttaa varmasti yleistyneet ruoka-aineallergiat ja herkkyydet. Koirien ruokintatavoista kirjoitetaan alan lehdissä ja keskustellaan sosiaalisessa mediassa. Usein vastakkain asetetaan kuivaruoka ja raakaruoka. Minäpä kerron teille oman mielipiteeni koirien ruokinnasta.


Minä ajattelen koirien ruokkimisesta näin:
Koiraa pitää ruokkia niin, että se voi hyvin.
Koiran ruokkimisen ei pidä olla avaruustiedettä. Ruokkiminen pitää suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja talouteen. Kalleinta ei tarvitse ostaa, mutta jos haluaa selvitä mahdollisimman edullisesti, ei kannatta ottaa koiraakaan.
Koira on lihansyöjä, mutta se ei ole susi. Koira pystyy hyödyntämään aavistuksen joitakin vihanneksia, mutta se ei ole jänis eikä hevonen.

Tito syö lihaa, lihaa ja jonkin verran luita. Tämän lisäksi se saa tiettyjä ravintolisiä, joiden annostelut muuttuvat tekemisen ja vuodenaikojen mukaan. Tito ei syö kasviksia, koska se ei halua niitä syödä. Joskus se saa porkkanan, joka löytyy hetken kuluttua silputtuna lattialta. Kokonainen raaka porkkana on Titolle ravitemuksellisesti yhtä arvokas kuin pala pahvia.

Lihoina annan nautaa, sikaa, kanaa, kalkkunaa, hevosta, riistaa (hirvi, poro, peura) ja joskus pieniä määriä kalaa. Tito ei oikein välitä kalasta muussa kuin Murren Multi-Mixissä. Sekin syödään parin päivän paaston jälkeen, koska pötköhän sisältää kasviksia. Kalasta en ole tehnyt ongelmaa, koska kalaöljyä voi ostaa pulloissa.

Kivijalka Titon ruokinnassa on liha. Lihaan lisään sisäelimiä eri eläimiltä joskus kolme kertaa viikossa, toisinaan vain kerran viikossa, jos sitäkään. Hyvän ulkoisen olemuksen ylläpitämiseksi ja fyysisen jaksamisen takaamiseksi lisään Titolle rasvoja ja öljyjä. Talvisin enemmän.

Riistaa olisi hienoa syöttää ympäri vuoden, mutta sen kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa. Pakkasessa on onneksi nytkin useampi paketti hirveä, peuraa ja poroa, joten niillä voi taas kihnutella kevääseen. Riistaa syötän pari kertaa viikossa - heppaa harvemmin.

Luita annan päivittäin - mutta en 70% ruokinnasta! Hyvä tavaton sentään...
Luita en ole kauheasti vaihdellut. Tito tykkää possusta ja lampaasta eli niillä mennään.

Öljyjen (tällä hetkellä Nutrolin Senior) lisäksi Tito saa biotiini-sinkki -valmistetta. Heitän ruokaan myös vitamiinilisän, mutta vain puolet annostelusuosituksesta. Syöhän se muutakin.

Vaikka Tito syökin raakaa ruokaa suurimmaksi osaksi, se saa myös napsuja. Muutamana päivänä viikossa menee kourallinen tai kaksi lenkillä, jos en ole jaksanut sulattaa lihoja mukaan. Nappuloita voi myös laittaa hieman huolettomammin taskuun... Nappuloita löytyy kotoa noin 10 erilaista. On Acanaa, Biomilliä, Sam's Fieldiä, Brit Carea, Happy Dogia jne. Näytepussi sieltä ja messutarjous tuolta.

Tito tuntuu voivan hyvin, se jaksaa paljon ja näyttääkin vielä hyvältä. Jatkamme siis näin.



31 kommenttia:

  1. Juuri pohdiskelin ruokinta-asioita ja ajattelin, että pitää jossain vaiheessa kirjoittaa meidän nykyisestä ruokintakäytännöstä blogiin, jotta olisi jotain arkistoitua asian tiimoilta.

    Meillä mennään sekaruokinnalla. Aamulla nappuloita (+ seassa usein piimää/jugurttia) ja illalla sitten enempi raakaruokaa (lihaa, luita, kasviksia, mutta välillä myös puuroja).

    Itse olen pitänyt nappuloista kiinni sen takia, että kisareissuilla nappulat ovat helpommat. Tai nappuloiden suhteen ei tarvitse esim. miettiä, että onkohan huoneessa jääkaappia, mihin saa lihat tms.

    Olen kyllä turhan laiska luiden suhteen ja annan niitä lähinnä murkastussa muodossa (esim. Murremixit ja sitä Mustin & Mirrin uutta sarjaa). Voisi kyllä ostaa kotiin ihan "oikeassa" muodossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappula on meilläkin pysynyt aina mukana pienissä määrin. Koskaan ei ole sitä kiposta saanut, mutta samalla tavalla olen halunnut, ettei täysin vieraannu nappulasta. Moneen paikkaan voi vielä ottaa lihoja mukaan, mutta jossain tulee raja vastaan.

      Poista
  2. Sun ajattelu tapa tän asian suhteen on hyvin samanlainen kun itse ajattelen.. :) Tosin silti meidän ruokalista on aika erilainen kun teillä ja Keesin ja Keikon ruokalistat eroavat myös toisistaan jonkun verran... Munkin mielestä tärkeintä on se että koirat voivat hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, että ruokinta perustuu siihen koiraan. Kuulostaa mun korvaan vain hyvältä, että Keiko ja Keesi syövät eri tavalla. Niitä on silloin kaiketi vähän mietitty. :)

      Poista
  3. Meillä ruokitaan hyvin samalla tavalla. Aikoinaan vuosia sitten aloitin Mörkön kanssa puhdasoppisella barffilla eli luumäärä oli yli puolet kokonaisruokamäärästä, mutta jo pitkään ruuan runko on ollut ihan vain liha. Useastakin syystä. Luun valkuaisen sanotaan imeytyvän huonosti (olen yrittänyt löytää tästä tutkimustietoa, mutten ole löytänyt, todennäköisesti selittyy ihan sillä että luuaines sulaa hitaammin, jolloin proteiineja ei myöskään ehditä pilkkoa niin tehokkaasti). Lisäksi suuret luumäärät usein kovettavat vatsaa, jolloin taas joudutaan lisäämään energia-arvoiltaan heikkoa kasvismössöä. En myöskään tahdo enää syöttää esim. broiskunsiipiä sen jälkeen, kun tajusin, että niissä on tosi vähän rasvaista, energiarikasta luuydintä, ja pääosa vain nahkaa. Tuntuu hölmöltä syöttää aktiiviselle koiralle kaikenlaista "tyhjää" vain siksi, että kalkinsaanti varmistuisi. Meillä kalkki siis syödään purkista tai kananmunankuorijauheena.

    Minäkään en ole kuitenkaan erityisen ehdoton – ruokinta ei ole mikään suuri kiihkoilun asia, saati rakettitiedettä. Meidän koirien kupeista kyllä löytyy yleensä pelkkää raakaa (lihoja, sisäelimiä, vähän kasvissosetta), mutta nameina saavat nappulaa ja muita herkkuja. Olen ajatellut asian niin, että on tärkeintä, että ruokinnan perusta on kunnossa, ei ole sitten niin väliä millä loppuosan täyttää. Meillä siis tarkoittaa lihaa ja loppu kymmenen prosenttia on sitten iloisesti milloin mitäkin: koulutusnameja, ajanvieteluita, kananmunaa tai muuta sellaista. Matkalla pystyy syöttämään kuivaruokaa ilman mitään ongelmaa, kun se on pidetty koko ajan ruokinnassa mukana. Öljyjä annan säännöllisesti ja muita ravintolisiä kuureittain vaihdellen. Kalkki on oikeastaan ainoa, jossa olen tarkempi ja jonka määrän lasken.

    Tuntuu hassulta vastata kysymykseen: "Mitä teillä siis koirat syövät?", kun kerron että raakaruokin mutten anna juurikaan luita. "Lihaa" kuulostaa vain vähän, noh, yksinkertaiselta ;) Mutta lihaahan nuo oikeastaan vain syövät ja hyvin voivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla taidetaan olla.
      Tito saa hyvin vähän luita - muutama hassu tikku tai tynkä aamulla. Onneksi on taikapurkkeja, joissa on ratkaisu.

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kommentti oli tullut kahteen kertaan. Poistin toisen.

      Poista
  5. Innostuinpa meidän blogiin kirjoittamaan jutun ruokinnasta, ja meidän ruokinta eroaa niin täysin teiltä kun olla ja pääsee. :) Mutta tässä kyse oikeastaan on säilytysresurssikysymys, nappula kun on yksinkertaisempi säilyttää kuin raakaruokintatuotteet pakasteessa(mulla kun on käytössä tasan jääkaappipakastimen alaosa ja sinnekin haluan myös omia marjoja ja vihanneksia talteen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä taida olla sitä yhtä ja ainoaa tapaa ruokkia. Edellisessä kodissani ei ollut pakastinta ollenkaan eli Rami söi silloin vain nappulaa ja joskus lihoja, jos löytyi pieni määrä ostettavaksi.

      Poista
  6. Pakko oli taas varastaa aihe :D

    VastaaPoista
  7. Jokunen aika sitten (vissiin just sen Nutrolin-luentopäivän jälkeen) aloin kirjoittaa ruokintapostausta, siitä oli tulossa tosi pitkä mutta mitään oikeaa asiaa siinä ei tainnut olla sanaakaan. Koirani syövät ja voivat hyvin, that's all there is to it. Pitää ehkä miettiä saisinko edes teeskenneltyä kertovani jotain erittäin tärkeää ja hyödyllistä. Hmm!

    VastaaPoista
  8. Meillä luiden määrä on katseltu koiran voinnin mukaan. Siis ihan vain jätöksiä kattelemalla ja sen ja koiran yleisen voinnin mukaan haettu juuri Aksulle sopiva luiden, lihan ja kasvismösön suhde. Niin ja murojakin on pussillinen kaapissa aina vararavintona, jos unohtuu vaikka nostaa mössöt sulamaan edellisenä iltana (niitäkin sattuu..). Ei tässä mitään elämää suurempaa ole. Murot ei sopineet Aksulle pääasiallisena ravintona ja se siitä. Olen onnellinen, että Jäynä ei ole reagoinut allergisesti toistaiseksi mihinkään ruokaan.

    VastaaPoista
  9. Moi. Mulla on ollu koiria reilut 40 vuotta, joten kaikenlaisia ruokintoja on tullut kokeiltua. Alkuun ruokittiin ihan tavallisella kotiruualla eli ruuantähteillä mitä perheeltä jäi. Koira voi hyvin eikä kärsinyt mistään allergioista yms.

    Sitten "valaistuin" ja aloin ruokkia koiria "oikein" eli pennuille penturuokaa (siis teollista kuivamuonaa) ja aikuiselle sitten aikuisen teollista kuivamuonaa. Näillä koirilla oli vaikka mitä ongelmia, allergiaa, kasvuhäiriöitä, autoimmuunisairauksia ym., ym. Toki perimä vaikuttaa koirilla myös, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että jos koiralla on hyvä perimä sitä saa ruokkia tosi väärin ja siltikin se vaan on terve ja hyvinvoiva. Esimerkkinä hevostallin koira, joka söi kasvuaikansa maitoon kastettua ranskanleipää ja sitten niitä hevosten paskoja yms. mitä koirat nyt maalla löytää. Koira eli pitkän ja terveen elämän.

    Olen nykyään sitä mieltä, että kasvattajien tulee yrittää löytää sellaiset vanhemmat, että ne on ns. hyviä "rehunkäyttäjiä" eli ei ongelmia ruuan suhteen (ei allergioita tai muita mystisiä sairauksia eikä kasvuhäiriöitä). Sitten koira ruokitaan maalaisjärjellä. Sille voidaan syöttää kuivamuonaa, lihaa, hevosenpaskaa ja suunnilleen mitä vaan ja silti se voi hyvin.

    Meillä koirat saa käytännön syistä pääasiassa Jahti&Vahti Extra Energia kuivamuonaa. Sitä siksi, että se vaan on niin helppoa. Talvella lisään siihen vielä muutaman kerran viikossa lampaan rasvaa, sillä tarhakoirina ne tarvitsevat paljon energiaa, jota saa nopeasti ja helposti rasvasta. Rasvaa ei kuitenkaan voi antaa liikaa, sillä seurauksena on ns. rasvaripuli. Koska meillä on lammastila, saavat koirat myös lampaanlihaa säännöllisen epäsäännöllisesti.

    Muistan, kun Piski oli tosi hoikka vaikka se söi tuota Jahti&Vahti Extra energiaa ja lisäksi raakaa lammasta ja lampaan rasvaa. Piski ei vaan saanut lihaa luiden päälle. Lopulta juttelin yhden vetokoiraurheilua harrastavan tuttavani kanssa ja hän tiesi kertoa, että tiettyjä mineraaleja tulee lisätä ruokaan, jos ruokinta on kovin liha ja rasvavoittoista. Ilman noita mineraaleja ei koira pysty hyödyntämään saamaansa runsasta proteiinimäärää. Ostinkin sitten niitä mineraaleja rekikoiraharrastajilta ja johan rupes koira pyöristymään. Pakko oli uskoa, että lihalla ja mineraaleilla oli selkeä yhteys.

    Eli nykyään olen sitä mieltä, että koiria nimenomaan pitää ruokkia vähän miten sattuu. Näin saadaan geneettisesti heikot yksilöt esille ja pois jalostuksesta. Sitten nuo vahvat yksilöt saavat jatkaa sukua ja näin saamme itsellemme koiria, jotka pysyvät kunnossa vaikka yhtenä päivänä saavat yhdenlaista ruokaa ja toisena toisenlaista.

    Niin ja muuten, jos koirat saavat itse valita niin kun ne alkavat syömään ruhoa, ensimmäiseksi syödään kieli, silmät, mitä peräaukosta irtoaa, sitten mahan alueen ruhonosat ja vasta lopuksi sitten niitä parhaita paloja eli reittä, fileitä jne. Toki, jos reisi on sopivasti revitty auki niin siitä sitten syödään. Suolista ja vatsalaukusta koirat saavat niitä kasvikuituja, jotka ovat jo osin sulaneet alkuperäisen ruokailijan vatsan ja suoliston entsyymintoiminnan seurauksena. Tuo kasvismassa on ihan eri asia kuin kotona kattilassa keitetyt kasvikset.

    Terkuin
    Päivi N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi,
      kiva kuulla sinunkin kokemuksia. Itsellä menossa vasta toinen koira, sinulla niitä ollut jo monta hienoa.
      Ramihan oli juuri kuvailemasi sekamylly, joka voi aina hyvin - aivan sama, mitä söi. Pedigreetä meni vuosia, kotiruoan jämät, talvisin söi kalat jäältä, naapureiden kompostit tonki läpi ja aina oli kunnossa. Ikääkin ehti kertyä yli 15,5 vuotta.
      Tito on alkanut myös syödä/juoda mineraalisekoitusta. Katsotaan, miten vaikuttaa sinkoilijan palautumiseen ja lihaksistoon.

      Poista
    2. Mitä mineraaleja tarkkaan ottaen tarkoitatte?
      Meidän koira mikä oli kun olin pieni, söi kans ruuan tähteet, pedigreetä tai mitä milloinkin, oli upeassa fyysisessä kunnossa ja aina terve..

      Poista
    3. Meillä mennään tällä hetkellä tällä:
      http://fi.flyingdog.eu/mineral-drink
      Kokeilu on alkanut vasta vähän aikaa sitten, joten vielä en osaa sanoa omia (tai koiran) kokemuksia. Iso myönteinen seikka on ollut jo se, että Tito juo enemmän, kun kupissa on Mineral Drinkiä. Titohan ei paljon juo, kun menee raakaa lihaa siihen malliin, ettei taida jano jäädä. Joisi paljon enemmän tietysti nappularuokinnalla.

      Poista
  10. "Olen nykyään sitä mieltä, että kasvattajien tulee yrittää löytää sellaiset vanhemmat, että ne on ns. hyviä "rehunkäyttäjiä" eli ei ongelmia ruuan suhteen (ei allergioita tai muita mystisiä sairauksia eikä kasvuhäiriöitä). Sitten koira ruokitaan maalaisjärjellä. Sille voidaan syöttää kuivamuonaa, lihaa, hevosenpaskaa ja suunnilleen mitä vaan ja silti se voi hyvin. "

    Päiviä ei voi kuin kompata... Minulla on allerginen koira, enkä yksinkertaisesti pysty enää olemaan toitottamatta sitä, miten tärkeää on, että vanhempien yliherkkyydet, suolistovaivat ja allergiat otetaan huomioon jalostusvalintoja tehdessä. Se, että sairaalle koiralle löydetään ratkaisu jostakin erikoisruokavaliosta (oli se sitten eliminaatiodietillä aloitettu raakaruokinta tai erikoisnappula), niin ongelma sieltä taustalta ei tule ikinä poistumaan. Sairaan (allergisen) nuoren koiran hoitaminen ja ruokkiminen on ihan kamalaa, erityisesti tietenkin silloin kun oikeaa ruokavaliota ei vain yksinkertaisesti tunnu löytyvän.

    Minut on yllättänyt ihan totaalisesti se, miten heppoisesti monet kasvattajat tuntuvat välillä suhtautuvan allergiaoireisiin. Useimmiten olen törmännyt toteamukseen, että "ne ovat vain sellaisia itsestään häviäviä juttuja" - eli toisin sanoen oikealla ruokavaliolla (kanaton, riisitön, kananmunaton, kalaton...) koira on saatu taas kuntoon ja tervehtymään. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koira olisi enää allerginen... Colliepiireissä tietenkin vedotaan rodun yleiseen herkkämahaisuuteen. Jalostusvalinnoilla on järjettömän suuri vastuu ja merkitys, mitä nimenomaan koko rodun tilanteeseen tulee - eihän kukaan kasvattaja ikinä käyttäisi epilepsiaankaan sairastunutta koiraa jalostukseen, vaikka se olisi lääkityksellä saatu oireettomaksi ja terveeksi?

    No joo, meni "vähän" ohi aiheen mutta aihe on niin lähellä sydäntä, että oli pakko kommentoida. ;)

    VastaaPoista
  11. Muakin kiinnostaisi nuo Päivin mainitsemat mineraalit... Mistä niitä saa ja mitä merkkiä jne.? Mistihän on nimittäin melko ruipelo, ei sillä ole lihasta paljon yhtään. Se onkin kyllä tosi nirso koira ja huono syömään. Meillä koirat syö oikeastaan pelkästään nappulaa, Misti saa Jahti&Vahti Energiaa ja Helmi taas J&V Kevyttä, mutta talvella lisäilen joukkoon Energiaa. Kotiruokaa jää monesti ainakin jonkin verran ja se voi olla lähes mitä vaan: puuroa, leipää, kastiketta, lihaa, perunaa, riisiä... Koirille maistuu ja se onkin vaihtelun vuoksi oikein hyvä lisä. Koiranmakkaraa tulee myös annettua, Jahti&Vahti sekin, kun pussin mukana kaupan päällisiksi saadaan :D

    Meillähän Helmi kanssa söi monta vuotta mitä sattuu shaissea, mikä nappulapussi kaupasta sattui mukaan tulemaan. Itse en tiennyt koiranruokinnasta silloin yhtikäs mitään, en vieläkään paljoakaan, mutta olen ehkä hieman tietoisempi. Helmi on kyllä aina ollut melkoisen sairas: on krooninen korvatulehdus, ihottumaa yms. Turkki kyllä kiiltää ja on muuten elinvoimainen. Ruokinnalla voi olla vaikutusta, vaikka monia vaihtoehtoja on kokeiltu -> ei huomattavaa vaikutusta. Kakka on ehkä paremman näköistä nyt Jahti&Vahdin myötä. Misti nyt on tuommoinen nirsoilija, joten on melkein ihan sama mitä sille syöttää, kun ei kuitenkaan nappula maistu.

    Itse koen niin vaikeaksi siirtyä puolibarffille tai vastaavalle, kun ruokinnasta pitäisi olla niin hyvin selvillä, että koira saa kaiken tarvitsemansa. Haluaisin kyllä syöttää koirilleni monipuolisesti kaikkea, mutta tietoutta ja osaamista ei ole riittävästi. Kyllä meinaa hävettää, kun meillä koirat saa vaan nappulaa, mutta se on helppoa ja turvallista. Koirat voi kuitenkin päällisin puolin hyvin, luulisin.

    VastaaPoista
  12. Hei
    Ustäväni, joka sitä valjakkourheilua harrastaa. Neuvoi, että syötettäessä koiralle päävoittoisesti lihaa ja rasvaa tulisi lisäksi antaa tiettyjä vitamiineja ja mineraaleja. Kun kysyin mitä niin vastaus oli, että esim. Sleddog Vita ja Sleddog Mineral. Niinpä tilasin niitä. Pienimmät tilausmäärät on aika isoja, joten kannattaa tilata muutaman henkilön kanssa kimppaan ja sitten jakaa pöniköiden sisältö tilaajien kesken. Noita tuotteita löytyy esim. täältä: http://www.vul.fi/postimyynti.htm#Biofarm

    Tiedän mitä on, kun on allerginen koira. Sellainenkin minulla oli yksi niistä edesmennestä sakemanneista. Se pystyi aina syömään noin vuoden yhtä eläinproteiinia, kunnes allergisoitui sille ja joudui etsimään uuden sopivan. Tietty sen koiran kanssa, joka noista allergioista kärsii on ainoa vaihtoehto yrittää löytää ratkaisu millä pärjää päivästä toiseen, mutta pidemmässä juoksussa on äärimmäisen tärkeää kasvatustyössä pyrkiä välttämään jalostuksessa koirien käyttöä, jotka kärsivät allergioista. Jos tätä ei tee, lakaisee ongelman maton alle ja jossain vaiheessa sitä "p...kaa" on siellä niin paljon, että se tursuaa sieltä pois. Pahimmassa tapauksessa ollaan sitten siinä tilanteessa, että on lähes mahdoton löytää yksilöä, joka ei kärsi jostain allergiasta. Yritä sitten siinä jalostaa allergiasta kärsimättömiä jälkeläisiä. Usein tässä kohtaa kasvattajat hyväksyy sen, ettei asialle enää mahda mitään ja siitä tulee ominaisuus, joka vain hyväksytään. Näin koiriin kertyy pikku hiljaa lisää ja lisää erilaisia sairauksia ja terveiden koirien löytäminen käy mahdottomaksi.

    Senkin uhalla, että joku näyttelyistä lukeva tätä minun tarinaa lukee, on ihan pakko kommentoida myös näyttelyiden vaikutuksesta koirien terveyteen. Ikävä kyllä, koiranäyttelyt ovat pilanneet monta käyttökoirarotua. Omassa rodussanikin, bordercolliessa, ovat näyttelylinjaiset ihan eri näköisiä kuin aidot työkoirat. Kuitenkin näyttelyissä vannotetaan, että siellä vaalitaan tervettä rakennetta. Miksi sitten sen rakenteiset koirat eivät enää pysty suoriutumaan rodun alkuperäistehtävistä. Ei voi olla niin, että kaikki paimennustöissä menestyvät ovat vääränrakentesia, kun niitä ei palkita näyttelyissä. Ne kuitenkin tekevät ne työt, joihin niistä huippuunsa "rakennejalostetuista" näyttelykoirista ei ole. Okei, meni ohi aiheen, mutta jäi paasausvaihde päälle. :)

    VastaaPoista
  13. No mihin se mun kommentti katos. No ei muuta kuin uusiksi. Eli, kun syöttää valtavoittoisesti liha- ja rasvapitoista ruokaa, pitäisi siihen lisätä tiettyjä vitamiineja ja mineraaleja. Näin minua valisti ystäväni, joka harrastaa tosimielessä valjakkourheilua ja valjakkokoirathan syövät runsaasti lihaa ja rasvaa.

    Hän sanoi, että ruokaan voisi lisätä sellaisia aineita kuin Sleddog Vita ja Sleddog Mineral. Tässä linkki sivustolle, josta niitä voi tilata. Tilauserät on aika isoja, joten kannattaa tehdä jonkun kaverin kanssa kimppatilaus ja jakaa sitten pönikästä jauheet tilaajien kesken. Omilla koirillani ainakin selvästi näki, että liha ja rasva imeytyi paremmin.

    On tosi harmittavaa, jos omalla koiralla on allergioita. Minullahan oli yksi sakemanni tosi allerginen ja se pystyi syömään noin vuoden yhtä eläinproteiinia, jonka jälkeen oli pakko vaihtaa toiseen. Ei koiranpidon pitäisi olla tällaista. Sille yksilölle ei tietty enää mitään muuta mahda kuin yrittää löytää sopivia ruokia, mutta kasvattajien tulisi ehdottamasti olla tarkkoja siinä, että eivät käytä allergisuuteen taipuvaisia koiria jalostukseen. Ei ole mitään järkeä levittää heikkoutta eteenpäin, kun se päinvastoin pitäisi kitkeä välittömästi pois sen ilmetessä. Moni vaan tinkii periaatteistaan, kun sille omalle rakkaalle koiralle sitten tuleekin jokin vaiva. Yks kaks tuo vaiva ei enää olekaan niin paha (kun se onkin omalla koiralla) ja ihminen on mestari selittämään syitä siihen miksi kuitenkin tuota narttua tai urosta pitäisi jalostukseen käyttää. Harvalla on selkärankaa jättää koira pois jalostuskäytöstä, sillä kasvatustyö voi tyssätä tuohon pitkäksi aikaa. Ihmettelen vaan, että kenen etu on kasvattaa pentuja, joilla on suuri riski sairastua juurikin esim. allergiaan.

    Ei ole olemassa sellaista koiraa, jolla ei olisi jotain sairautta geeneissään. Kaikilla koirilla on useampia sairauksia aiheuttavia geenejä. Vaatii paljon kokemusta ja sitä hyvää tuuriakin löytää jalostukseen ne yksilöt, joilla sairaudet saadaan pidettyä kurissa. Välillä tulee pettymyksiä, mutta niistä pitää ottaa opiksi. Voi olla, että kaksi koiraa ei vaan sovi toisilleen ja kaikki mahdolliset viat tulevat esille, kun taas toista urosta tai narttua käytettäessä tuleekin loistopentue. Kaiken a ja o on kuitenkin se, että on rehellinen itselleen ja tunnustaa reilusti koirassaan olevat viat. Punnitsee niiden vaikutusta ja tärkeyttä rodulle ja tuleville koiranomistajille, kertoo niistä avoimesti ja yrittää löytää mahdollisimman sopivan uroksen tai nartun koiralleen. Ei ole helppoa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypi miettiä saisko jonkun tilaamaan kanssaan noita mineraaleja.. Jeriko ei varsinaisesti ihan ruipelo ole, mutta en näkisi pahana jos se kehittäis vielä hieman lisää lihasta. ;) Haha, kuulostaa ihan siltä että alan syöttämään jotain anabolisia steroideja koiralleni! :D

      Vaikka menee aiheen viereen, niin ei voi muuta kuin kompata Päivin kommenttia näyttelyistä ja niiden vaikutuksesta rotujen terveyteen. Ja jos nyt puhutaan tästä omasta rodusta, niin en voi käsittää mitä palvelee se, että näyttelyissä palkitaan yleensä ne kaikkein karvaisimmat ja raskaimmat koirat, ja tosiaan paimenlinjaiset saa olla kiitollisia jos saa H:n.. Rotumääritelmä ei kuitenkaan varsinaisesti anna syytä tällaiselle "syrjinnälle", tuomareilla nyt vaan on omat mieltymyksensä siihen "klassiseen" ulkonäköön, mitä sillä nyt tarkoittaakin.. Voi sanoa, että onneksi siellä ei ole pakko käydä, mutta silti hieman tuntuu pahalta katsoa, kun toinen/yksi linja rodusta on menossa ihan metsään..

      Poista
    2. Näin ohimennen on (taas) pakko mainita sekin, että rotumääritelmällisesti bordercollie ja pitkäkarvainen collie eivät varsinaisesti eroa toisistaan esimerkiksi karvanlaadun suhteen. Sitä voikin miettiä, että mihin sillä pehkoturkkisella bortsujalostuksella joskus ehkä edetään... ;) Joskus huvikseni noita vertailin.

      Poista
  14. Päivi, lisäsin molemmat kommenttisi, koska niissä oli molemmissa pari juttua, mitä toisessa ei ollut. Kaikki kuitenkin hyvää asiaa!

    VastaaPoista
  15. Mun on ihan pakko komtoida vaan sen verran että ei ne näyttelyharrastajat ole ainoita jotka tekee hallaa roduille. Jokainen voi miettiä miten pk lajit, agility ja muut harrastukset ovat vaikuttaneet rotuihin Eikä ne muutokset ole olleet pelkästään positiivisia.. tässä hyvä kirjoitus aiheesta http://tuisflam.wordpress.com/2012/02/08/agility-nayttelyt-mita-eroa/

    Mun mielestä terveys on tärkein ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä linkki ja kaikkien (muidenkin kuin agia harrastavien) kannattaa käydä lukaisemassa.

      Poista
  16. Voi vitsi, tässä keskustelussa on esiintynyt aivan uskomattoman upeita kommentteja ja mielipiteitä. Tulee oikein hyvälle tuulelle näitä lukiessa. Varsinkin Päivin kaltaisia ihmisiä toivoisin olevan niinniin paljon enemmän!

    Viimeisimpiin kommentteihin haluaisin vielä sen verran itsekin kommentoida, että näyttelyt eivät "pilaa" pelkästään koiran ulkomuotoa, vaan myös luonnetta. Itse hieman enemmänkin isojen jättirotujen kanssa touhunneena tiedä liiankin hyvin, että näyttelyissä menestyvät (ja näin ollen myös jalostusarvoa saavat) valitettavasti myös ne nartut, joita voi näyttelyihin pelkästään vielä kuonokopilla varustettuna ja kehässä saadaankin sitten taistella, ettei oma hauvakulta ole edellä menevän persauksissa kiinni.

    Tietysti, pennun luonteenseenhan vaikuttavat sen pentuajan kokemukset ja ympäristö, mutta en menisi myöskään kiistämään emän antaman esimerkin vaikutusta. Itselläni on ollut kaksi täysin erilaista urosta; samasta isästä, mutta eri emät. Toinen pomminvarma terapiakoira, joka oli viilipytty tilanteessa kuin tilanteessa (emä myöskin rauhallinen, joka ei pienistä hötkyillyt) ja toinen taas puolestaan kaikkea pelkäävä ärripurri (emä oli erittäin epävarma koira, joka usein epävarmuutensa näytti "aggressiivisuutena"). Muutaman näyttelykerran perusteella tulokset olivat seuraavia: ensin manittu sai usein tyytyä Hyvään, kun taas jälkimmäinen napsi useammankin EH:n tai ERI:n. Varmasti ollut koirien ulkomuodollakin väliä näihin, mutta onko oikein palkita tällaista huonoluonteisempaa noin hyvillä tuloksilla?

    VastaaPoista
  17. Pakko olla Päivin kanssa samaa mieltä tuosta ulkomuotojalostuksesta, vaikka ohi aiheen menikin. En itsekään tajua mitä niillä raskasrakenteisilla ja puuhkaturkkisilla koirilla oikein haetaan. Omasta mielestäni sellainen ei enää edes muistuta kunnon bctä, työlinjaiset ovat paljon paremman näköisiä. En suosi lyhytkarvaistakaan, mutta kultainen keskitie voisi tässäkin olla se toimivin. Tuskin kovin moni näyttelylinjainen bordercollie enää pystyisi tekemään alkuperäistä työtään eli paimennusta. Se on kovin surullista. Miksi hieno käyttökoirarotu pilataan näyttelyharrastuksella, miksi siitä halutaan muovata iso ja karvainen olento, joka ei kohta enää muussa toimikaan kuin näyttelyissä ja lenkkikaverina. On typerää ja turhamaista, että tällaisia bordercollieita suositaan ja palkitaan näyttelyissä ja se "oikeampi" versio eli työlinjainen saa vaan sääli-Hn. Toki koirarodun voi pilata muutenkin kuin näyttelyissä, mutta tuossa varmasti yksi osatekijä.

    VastaaPoista
  18. Juteltiin just yhen kaverin kanssa tosta ruokinnasta ja se oli kuulemma lukenu jostain koira lehdestä että joku Pedigreen penturuoka on aiheuttanu monelle koiralle epilepsiaa. Siinä oli kuulemma joku ainesosa mita ei ollut tarkoitus lisätä tai jotain mutta oli kumminkin päätynyt pentu ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten musta tuntuu, että Pedigreessä on useampikin ainesosa, jota "ei ollut tarkoitus lisätä"..?

      Poista