Kun syksy tulee, jänikset löytävät tiensä ihmisten ilmoille yhä aikaisemmin. Hämärää on syksyisin jo yhdeksältä illalla. Äitini sanoi, että vielä ei ole syksy. Minulla on hieman eriävä mielipide ja se perustuu tekemiini havaintoihin.
- Olen kerännyt puolukoita pakkaseen.
- Metsässä on lehtiä maassa.
- Osa mustikanvarvuista on punertavia.
- Metsissä on sieniä.
- Olen nukkunut vanhempieni luona isossa leikkimökissä ja herännyt aamulla siihen, että olen jäässä.
- Koira pitää kuivata lähes joka lenkin jälkeen, koska ulkona on kosteaa ja märkää.
- Otin uuden heijastintaluttimen käyttöön.
Nyt on siis syksy. Olen viikon sisällä törmännyt jo muutamaan jänikseen ja yhteen mäyrään lenkillä. Tito on päässyt jäniksen perään kerran. Silloin pupujussi porhalsi juoksuun Titon kuonon edestä pellolla. Siinä ei ehtinyt kauheasti miettiä, kun koira oli jo poissa. Eihän se kauan kestänyt. Ikävä tuli ja takaisin tuli sukkelasti. Minä en kuitenkaan halua, että tuo lähtee yhtään minkään perään ilman lupaa. Linnut olivat vielä keväällä hankalia - nyt lintujen pyrähtely on vastaehdollistettu hyvin. Joskus riittää, että lähellä raakkuu lintu kovaa. Tito tulee jo siitä luokse.
Pupujen etsiminen harjoittelua varten on mahdotonta. Pitäisi kaiketi lähteä keskustaan etsimään citykaneja. Onneksi nyt on syksy ja pupuja näkyy koko ajan enemmän. Ensimmäinen näkyi viikko sitten. Oli hämärää ja Tito juoksi vapaana nauttien vilpoisasta syysillasta. Katsoin, että Tito on sopivan kaukana, jotta voin kutsua sitä. Yritän jatkuvasti koetella Titon luoksetuloa eli yritän kehittää tilanteita, joissa olisi pientä haastetta. Kutsuin Titoa ja pahin painajaiseni tapahtui. Kutsun hetkellä Titon kuonon edestä noin 10 metrin päästä pinkaisee pupu pakoon. Tito ehti nähdä pitkäkorvan...ja hetkeäkään epäröimättä juoksi kuin tykinsuusta luokseni. Hihkuin ja leikin Titon kanssa kuin en olisi sitä kuukauteen nähnyt. Sydän jyskytti ja meinasin tikahtua ilosta samaan aikaan.
Sen jälkeen jäniksiä on näkynyt kahtena iltana. Molemmilla kerroilla olen hihkaissus palkkasanan ja heittänyt lelun selän taakse. Onhan siinä riskisä, kun päästää koiran juoksemaan lelun perään hihna perässään. Mitä jos se päättäisi kuitenkin lähteä tupsuhännän perään?
Tänään juoksin Titon kanssa pellolla töiden jälkeen. Sain olla tarkkana, koska parinkymmenen metrin päässä kulki paljon koiria ja Tito oli vapaana. Onneksi pidin silmiä auki. Tito ehti ennen minua pellonreunaan. Tito ja minä näemme jotain viiden metrin päässä - kissa. Ja se kissa lähtee rivakasti karkuun. Samaan aikaan palkkasana ja narupallo niin kauas kissasta kuin mahdollista.
Vaikka näitä toistoja ei olekaan satoja takana, koen, että meillä on hyviä onnistumisia pohjalla. Täytyy pysyä tarkkana ja hämärällä maltettava pitää Tito liinassa. Minä niin vihaan liinoja...
perjantai 19. elokuuta 2011
perjantai 12. elokuuta 2011
Shhh... Se syö...
Titohan ei ole syönyt halukkaasti kuin muutaman kerran vuoden aikana. Pari päivää sitten näin jotain täysin uutta. Tito juoksi kupilleen vapautuksen jälkeen. Nyt parin viikon ajan Tito on syönyt paremmin kuin koskaan. Namit ovat muutenkin kelvanneet paremmin. Eivät todellakaan aina, mutta yllättävän usein. Miten helppoa, kun koiraa voi palkita nameilla! Eilen Tito lyttäsi kirsunsa aivan lyttyyn matonpalaa vasten, kun naksuteltiin kuonokosketusta. Palkkiona vain ruokaa. Jos joku ei vielä ymmärtänyt, Tito teki töitä ruoan eteen. Siis ruoan.
Vaikka Tito on syönyt 2 viikkoa enemmän kuin koskaan, se painaa 19,6 kg. On siltä muutama karvakin lähtenyt, mutta ei 1,5 kg:n verran.
Vaikka Tito on syönyt 2 viikkoa enemmän kuin koskaan, se painaa 19,6 kg. On siltä muutama karvakin lähtenyt, mutta ei 1,5 kg:n verran.
Näytetään niille!
Reipas vuosi sitten joku sanoi äidilleni:
"Toivottavasti Nova ei saa koskaan lapsia."
Kommentti juontui siitä, että olin hänen mielestään "natsi" koirien kanssa. Tämä siis tarkoitti asettamiani rajoja ja johdonmukaisuutta. Tietysti oli myös väärin, että vaadin koirilta asioita. Minähän loukkaannuin kommentista ja taisin hieman puhdistaa kyynelkanavianikin. Omasta mielestäni en ollut koirien kanssa kohtuuton. Päätin, että tulevan koirani kanssa näytän kyseisille ihmisille sellaisen näytöksen, ettei kenellekään tule enää mieleenkään sanoa noin inhottavasti.
Tito tuli ja sillä oli heti töppöset täytettävänä. Vähättelemättä nimeksi "All in One", blogin osoitteeksi "Titotaito" ja katse eteenpäin.
Mustan listani ensäimmäistä sijaa pitävän henkilön kommentista on nyt tosiaan reipas vuosi. Näytös oli viikko sitten. Viime lauantaina olin niin hermostunut, että pelkästään kellon seuraaminen sai minut sekaisin. Pidin siis frisbee-esityksen saaressa vuosittain järjestettävässä urheilutapahtumassa.
Tässä ohjelmasta se, mitä muistan. Suuri osa on varmasti täyttä hepreaa monelle, mutta ehkä saatte tästä jotakin irti.
Aloitin kutsumalla Titon luokseni nurmikentän toiselta laidalta toiselle. Tito sinkosi luokseni kuin tykki ja tiesin, että ainakin alku oli lupaava. Tämän jälkeen otin pujottelua jaloissa ja siitä rolleri maata pitkin. Erilaisia kiepsahduksia pakittaen jalkojeni välistä. Kurreasento, josta jalkojen välistä ja pitkä rystyheitto. Around the world, jossa 4 kiekkoa rystynä ja yksi selän takaa. Tito sai selän takaa heittoja ensimmäistä kertaa kiinni edellisenä iltana - nyt meni nappiin. Multiplen tein muunneltuna eli liikuin itse koko ajan. Siskoni tykkäsi tästä, kun kiekot liikkuivat nopeasti. Tein muutaman tavallisen distancen, joista pari heittoa menikin sitten yleisöön. Tito juoksi ihmisten jalkojen välistä ja etsi vain kiekkoa. Sitä ei kiinnostanut muut ihmiset tai koirat. Meillä oli kapea kaistale käytössä, joten haastetta oli. Osan Tito sai kuitenkin hienosti ilmasta kiinni.
Paikalla oli viisi koiraa, joista kaksi yritti sännätä kentälle. Toinen onnistui rähisten pääsemään kentän reunalle muutaman metrin päähän Titosta, mutta eipä kiekkomestari sitä näyttänyt huomaavankaan. Voltteja takaperin tehtiin viisi tai kuusi. Hyvin meni - vain yksi kiekko lähti kädestäni huonosti. Tuloksena hyvä voltti, mutta ei koppia. Syliin hyppääminen ei onnistunut heti, vaikka tämä onnistuu "aina". Syy oli siinä, että pidin kiekkoa aivan liian kaukana kehostani ja Tito hyppäsi tietysti liian kauas. Parin kerran jälkeen onnistui kuitenkin hyvin. Uusin temppu jännitti aivan pirusti. Selkään hyppääminen oli ollut työn alla reippaan viikon ennen esitystä. Nyt ei olisi voinut mennä paremmin. Odotti rauhallisesti ja hyppäsi heti merkin saatuan. Titolla oli heti täydellinen tasapaino, mikä helpotti minun tehtävääni. Tein tämän toisenkin kerran niin, että nousin suorempaan seisomaan, kun Tito oli selässäni. Hyvin pysyi! Loppuun vielä onnistunut sylihyppy ja kumarrus. Käskin Titon keskelle kenttää "Lepo"-käskyllä odottamaan. Siinä se pysyi aplodien ajan makaamassa, kun keräsin kiekot.
Eipä kuulunut enää kommentteja, että olen tyranni koirien kanssa. Sen sijaan, että ihmiset toivoivat minulle lapsettomuutta, he olivat tarjoamassa koiriaan minulle koulutukseen. Mission accomplished!
Suureksi yllätyksekseni saimme ensimmäisen pokaalimme.
"Toivottavasti Nova ei saa koskaan lapsia."
Kommentti juontui siitä, että olin hänen mielestään "natsi" koirien kanssa. Tämä siis tarkoitti asettamiani rajoja ja johdonmukaisuutta. Tietysti oli myös väärin, että vaadin koirilta asioita. Minähän loukkaannuin kommentista ja taisin hieman puhdistaa kyynelkanavianikin. Omasta mielestäni en ollut koirien kanssa kohtuuton. Päätin, että tulevan koirani kanssa näytän kyseisille ihmisille sellaisen näytöksen, ettei kenellekään tule enää mieleenkään sanoa noin inhottavasti.
Tito tuli ja sillä oli heti töppöset täytettävänä. Vähättelemättä nimeksi "All in One", blogin osoitteeksi "Titotaito" ja katse eteenpäin.
Mustan listani ensäimmäistä sijaa pitävän henkilön kommentista on nyt tosiaan reipas vuosi. Näytös oli viikko sitten. Viime lauantaina olin niin hermostunut, että pelkästään kellon seuraaminen sai minut sekaisin. Pidin siis frisbee-esityksen saaressa vuosittain järjestettävässä urheilutapahtumassa.
Tässä ohjelmasta se, mitä muistan. Suuri osa on varmasti täyttä hepreaa monelle, mutta ehkä saatte tästä jotakin irti.
Aloitin kutsumalla Titon luokseni nurmikentän toiselta laidalta toiselle. Tito sinkosi luokseni kuin tykki ja tiesin, että ainakin alku oli lupaava. Tämän jälkeen otin pujottelua jaloissa ja siitä rolleri maata pitkin. Erilaisia kiepsahduksia pakittaen jalkojeni välistä. Kurreasento, josta jalkojen välistä ja pitkä rystyheitto. Around the world, jossa 4 kiekkoa rystynä ja yksi selän takaa. Tito sai selän takaa heittoja ensimmäistä kertaa kiinni edellisenä iltana - nyt meni nappiin. Multiplen tein muunneltuna eli liikuin itse koko ajan. Siskoni tykkäsi tästä, kun kiekot liikkuivat nopeasti. Tein muutaman tavallisen distancen, joista pari heittoa menikin sitten yleisöön. Tito juoksi ihmisten jalkojen välistä ja etsi vain kiekkoa. Sitä ei kiinnostanut muut ihmiset tai koirat. Meillä oli kapea kaistale käytössä, joten haastetta oli. Osan Tito sai kuitenkin hienosti ilmasta kiinni.
Paikalla oli viisi koiraa, joista kaksi yritti sännätä kentälle. Toinen onnistui rähisten pääsemään kentän reunalle muutaman metrin päähän Titosta, mutta eipä kiekkomestari sitä näyttänyt huomaavankaan. Voltteja takaperin tehtiin viisi tai kuusi. Hyvin meni - vain yksi kiekko lähti kädestäni huonosti. Tuloksena hyvä voltti, mutta ei koppia. Syliin hyppääminen ei onnistunut heti, vaikka tämä onnistuu "aina". Syy oli siinä, että pidin kiekkoa aivan liian kaukana kehostani ja Tito hyppäsi tietysti liian kauas. Parin kerran jälkeen onnistui kuitenkin hyvin. Uusin temppu jännitti aivan pirusti. Selkään hyppääminen oli ollut työn alla reippaan viikon ennen esitystä. Nyt ei olisi voinut mennä paremmin. Odotti rauhallisesti ja hyppäsi heti merkin saatuan. Titolla oli heti täydellinen tasapaino, mikä helpotti minun tehtävääni. Tein tämän toisenkin kerran niin, että nousin suorempaan seisomaan, kun Tito oli selässäni. Hyvin pysyi! Loppuun vielä onnistunut sylihyppy ja kumarrus. Käskin Titon keskelle kenttää "Lepo"-käskyllä odottamaan. Siinä se pysyi aplodien ajan makaamassa, kun keräsin kiekot.
Eipä kuulunut enää kommentteja, että olen tyranni koirien kanssa. Sen sijaan, että ihmiset toivoivat minulle lapsettomuutta, he olivat tarjoamassa koiriaan minulle koulutukseen. Mission accomplished!
Suureksi yllätyksekseni saimme ensimmäisen pokaalimme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)