perjantai 15. heinäkuuta 2011

Viilaten ja höyläten

Kaukoja on tullut treenattua viime päivinä. En tiedä, miten kaukoja tulisi opettaa. Toki tiedän useamman tekniikan, mutta kuinka usein olen nähnyt oikeasti hyvät kaukokäskyt.. Harvoin - eli toimivatko ne? En ole keksinyt mitään uutta, lyömätöntä ja takuuvarmaa tapaa opettaa kaukoja. Minä olen vain opettanut ja tällä hetkellä pidän näkemästäni. Olen ajatellut opettaa Titolle tekniikat ja tehdä miljoona toistoa ennen etäisyyden lisäämistä. Niin varmasti moni muukin on ajatellut. Minä olen kuitenkin päättänyt oikeasti ne miljoona toistoa tehdä. Vaikka kaukokäskyt ovat mielestäni koiraurheilun kamalimpia viilauksen kohteita, ihailen kuitenkin hienoja suorituksia, joissa koira tekee vaihdot tarkasti ja varmasti.

Kaukojen tekniikka on kuuma puheenaihe ja tulee varmasti aina olemaan. Ainakin niin pitkään, kuin on vaihtoehtoja. Vienon huhun olen kuullut, että näihin olisi tulossa tarkennusta, mikä selkeyttää varmasti uusien tulokkaiden tietä, mutta kasvattaa harmaita hiuksia sekatekniikkaan pinttyneille. Itse pidän kiinni niistä takatassuista. Tito ei sitä tiedä, mutta ei sen tarvitsekaan. Tärkeintä, että sillä on hauskaa. Voin kertoa, että meidän kaukoharjoitteluissa on hauskaa.

Minähän meinasin jo 10-viikkoisen pennun kanssa heittää tokon likaviemäriin kaukojen vuoksi. "Hirveätä hinkkaamista ja tylsää molemmille. Kamala laji." Koska olin vama, että kaukojen treenaaminen on vain tylsää, päätin, että siitä on tehtävä erityisen hauskaa. Muuten en pääsisi eroon ajatuksesta, kuinka typerästä touhusta oikeasti on kyse.

Miten me sitten treenataan? En todella tiedä. Jokin hieno suunnitelma valmiina ennen treenejä? Ei, ei meillä.

Hyvä on, ennen harjoittelua päätin sentään, minkälaiset kaukovaihdot haluan.
- Takatassut paikoillaan kaikissa vaihdoissa.
- M-S-M Hissinä tietysti ja niin, että ne kaikki neljä tassua pysyvät oikeasti paikoillaan. Ei niin, että yksi tassu vähän harhailee.
- M-I-M Haluan, että Tito hypähtää ylös kokonaan. Sen pitää siis kerätä etutassut kokonaan alleen. Ei puoleenväliin. Etutassujen pitää olla täysin suorat istuessa. Maahan mentäessä haluan, että Tito tipahtaa maahan. Ei siis isojen koirien tavalla, jossa maahan "kävellään" muutamalla askeleella. Etutassut alta pois ja pläts.
- I-S-I Seisomaan hyppäämällä eteenpäin. Istumaan pakittaen.

Kahta ensimmäistä eli helpointa, on treenattu huomattavati enemmän kuin viimeisintä vaihtoa. Ensimmäisissä tekniikka alkaa olla oikein sujuvaa ja nopeaa. Jotta viimeisin vaihto olisi järkevää ja hauskaa harjoitella, minun täytyy ensin hieman miettiä, miten sen opetan. Näitä kaikkia tehdään niin kauan läheltä, että Titon lihaksissa ei ole muita vaihtoehtoja kuin oikein suorittaminen.

Palkkana on muuten ollut melkein aina nahkainen luu, joita Titolla on lattialla. Se innostuu joskus heittelemään ja juoksemaan jonkun perässä ja silloin se luu on paras palkka, mitä meiltä löytyy.

Namit? Yök.
Narupallo? Niitä saa lenkilläkin.
Patukka? Miks aina pitää tehdä hommia hampaat irvessä..?
Narulelut? Miks aina narulelujaaa?
Puristeluu? Joo!

Tässä yksi video, missä kaukoja tehdään aika pitkälle minua miellyttävään tapaan. Vähän siellä tassut liikkuvat, mutta muuten aika kiva.

Seuraavassa videossa Squid tekee istu-seiso -vaihdon haluamallani tavalla. Vaihto tapahtuu kohdassa 1:30.


 

3 kommenttia:

  1. Heippa,

    kuulostaa hyvältä. Mä olen pennulle opettanut lähinnä vain keittiössä ja nameilla, Sagan kanssa piti tehdä lelun kanssa, kun se ei oikein syömistä arvostanut. Menetelmiä on varmasti useita. Mä olen tehnyt niin, että namin kanssa vien sen oikeaan asentoon, ja aluksi autoin tarvittaessa myös kädellä. Tärkeintä on/oli, että suoritetaan teknisesti oikein näin alussa. Jos liikkuu vähän taaksepäin S-I, niin en ota sitä niin vakavana virheenä. Joko istun lattialla itse, tai nykyään voin jo seistä. Mäkään en ota etäisyyttä, ennen kuin tekniikka on varma. Borsuilla voi tulla ongelmaksi jumitus, se taitaa olla lelun kanssa yleisempää. Meillä kaukot on tällä hetkellä pennun kanssa sellaista jumppaa :) Kivaa sisätreeniä.

    T. Saila

    VastaaPoista
  2. Oi että teidän blogianne on aina ilo lukea kun teillä tuntuu menevän niin hienosti! :)
    Antaa toivoa että itsekkin joskus osaisi :D

    VastaaPoista
  3. Saila: Titon kanssa on välillä tehty nameilla, mutta aika vähän, kun ei kelpaa. Jumppaapa hyvinki. :)

    Henna: Ei meillä kaikki mene hienosti! Lähinnä yritän nähdä asioissa niitä valoisiakin puolia. Minulla on paha tapa murehtia ihan pieniä ja mitättömiä asioita. Sitten olen sitä mieltä, että kaikki on pilalla ja kaikki on menetetty. Yritän kovasti päästä siitä pois.

    Tito tekee niin paljon asioita hyvin, että on kivempi miettiä niitä ja olla tyytyväinen koiraan kuin miettiä, että koira pääsi vetämään 5 cm. ;)

    VastaaPoista